TMD-potilaiden psykososiaalinen arviointi

Väitöskirja tarkastettiin 13.10.2023 Oulun yliopistossa.

Psychososial Assessment of ­Patients With Temporomandi­bular Disorders (TMD). ­Suitability of the Finnish Version of ­Diagnostic Criteria for TMD Axis II Instruments

Vastaväittäjä

Jenni Hjerppe, dosentti

Turun yliopisto

Kustos

Kirsi Sipilä, professori

Oulun yliopisto

Esitarkastajat

Birgitta Häggman-Henrikson, professor

Malmö University, Malmö, Sweden

Marika Doepel, HLT

Turun yliopisto

Ohjaajat

Kirsi Sipilä, professori

Oulun yliopisto

Ritva Näpänkangas, dosentti

Oulun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3777-0 «https://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3777-0»1

Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) kehittymisessä ja oirekuvan muodostumisessa. Purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle on hiljattain kehitetty uusi diagnostinen kriteeristö (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD), joka pohjautuu aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Molemmat kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään kliininen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli verrata RDC/TMD- ja DC/TMD Axis II -instrumenttien suomenkielisiä versioita toisiinsa sekä arvioida niiden sisäistä reliabiliteettia. Lisäksi vertailtiin näihin instrumentteihin sisältyvien kivun haitta-astetta kuvaavien (Graded Chronic Pain Scale, GCPS 1.0 RDC/TMD-FIN vs. GCPS 2.0 DC/TMD-FIN) kyselyjen soveltuvuutta TMD-kipupotilaiden luokitteluun: potilaat jaoteltiin biopsykososiaalisiin alaluokkiin kivun intensiteetin ja toimintahaitan perusteella. Tämän ohella tutkimuksessa selvitettiin TMD:n aiheuttaman toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon vasteeseen.

Ensimmäiseen otokseen kuului 197 TMD-kipupotilasta Suomen eri yliopistosairaaloista. Potilaat täyttivät DC/TMD-FIN- ja RDC/TMD-FIN Axis II -kyselylomakkeet sekä lisäkyselyt, jotka koskivat kipua, biopsykososiaalisia tekijöitä ja hoitoon liittyviä muuttujia. Potilaat tutkittiin kliinisesti DC/TMD Axis I -protokollan mukaan. Heidät luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0- ja GCPS 2.0- kyselyihin saatujen vastausten perusteella. Toisessa otoksessa oli mukana 80 erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilasta, jotka luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0 -kyselyn pohjalta.

Potilaita seurattiin 12 kuukauden ajan. Seurantakäynneillä potilaat arvioivat kipunsa voimakkuutta, saamansa hoidon vastetta ja TMD-oireidensa vakavuutta.

DC/TMD- ja RDC/TMD Axis II -instrumenteilla saadut tulokset korreloivat keskenään merkitsevästi, ja niiden sisäinen reliabiliteetti sekä kysymysten välinen yhtenäisyys todettiin hyviksi. TMD-alaluokan 3 potilailla todettiin merkitsevästi enemmän biopsykososiaalisia oireita ja aiempia terveydenhoidon käyntejä kuin muilla. Lisäksi alaluokan 3 potilaiden oireet kuvautuivat heidän omien vastaustensa perusteella kaikkein vakavimpina.

Voidaankin todeta, että suomenkielisten RDC/TMD- ja DC/TMD-kriteeristöjen Axis II -instrumenttien validiteetti ja sisäinen yhtenäisyys ovat hyvät, ja siten nämä kriteeristöt soveltuvat TMD-kipupotilaiden tutkimiseen erikoissairaanhoidossa. Tulosten perusteella GCPS 2.0 -kyselyn avulla on mahdollista jaotella erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaita biopsykososiaalisesti relevantteihin alaluokkiin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että keskivaikea tai vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta voi heikentää vastetta TMD-hoidolle.