Toimintakyvyn kuvaaminen lääkärinlausunnossa

Valtaosa sosiaalivakuutusetuuksista perustuu toimintakyvyn arviointiin. Sosiaalivakuutusratkaisua tehtäessä keskeistä on potilaan subjektiivisten oireiden ja lääkärintutkimuksessa todettavien objektiivisten havaintojen yhtäpitävyyden varmistaminen sekä sairauden toimintakyvylle aiheuttaman haitan kuvaaminen erilaisissa lääkärinlausunnoissa. Toimintakyky arvioidaan lääketieteen menetelmin ja sosiaalivakuutusetuudet määräytyvät lainsäädännön ja vakiintuneen korvauskäytännön mukaan. Hyvä lausunto toimii myös hoito- ja kuntoutussuunnitelman tekemisen tukena. On hyvä huomata, että työkyvyn käsite määritellään sosiaalivakuutuksen eri etuuksien yhteydessä hieman eri tavoin.

Mielialahäiriöiden yhteydessä yleisimmät haettavat sosiaalivakuutusetuudet ovat sairauspäiväraha, kuntoutustuki ja työkyvyttömyyseläke, lääkinnällinen kuntoutus (muun muassa psykoterapia) ja ammatillinen kuntoutus. Näitä haettaessa tarvitaan B-lääkärinlausunto. Joskus myös vammaisetuudet tulevat kyseeseen, ja tällöin käytetään yleisimmin C-lääkärinlausuntoa. Myös työhallinnolla on tarjottavanaan ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä vajaakuntoisille työnhakijoille. Niiden piiriin pääseminen edellyttää lähes aina lääkärinlausuntoa, joka voi olla vapaamuotoinen.

Lausuntojen laajuus ja seikkaperäisyys vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Lyhyttä sairauslomaa varten laadittu lausunto voi olla suppeakin. A-todistuksen tulee sisältää tiedot diagnoosista, potilaan ammatista ja alustava arvio mahdollisesta kuntoutustarpeesta. Jos sairausloma pitkittyy yli 2–3 kuukauden, mutta toipuminen edistyy erittäin todennäköisesti hoidon myötä niin, että potilas kykenee palaamaan työhönsä ilman kuntoutustoimenpiteitä, B-lausuntoon riittävät suppeat psykiatriset esitiedot, kuvaus nykysairaudesta, sen vaikeusasteesta ja potilaan toimintakyvystä (myös oiremittarein ja SOFAS-asteikolla), hoitosuunnitelma, ennuste ja arvio työhönpaluun ajankohdasta.

Pitkittyvään työkyvyttömyyteen tai työkyvyttömyyden uhkaan (= uhka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle kyseisen sairauden vuoksi noin viiden vuoden kuluessa) liittyviä etuuksia varten laaditun B-lääkärinlausunnon tulee olla kattavampi. Tällöin työkyvyttömyyden perusteella haetaan pitkää sairauspäivärahakautta (enintään 300 päivää), kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyyden uhan perusteella voidaan hakea ammatillista kuntoutusta sekä työeläkevakuuttajalta että Kelalta.

Ennen työkyvyttömyyseläkkeen harkintaa tulee kartoittaa ja mahdollisuuksien mukaan kokeilla ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet. Ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen yhtenä edellytyksenä puolestaan on, että hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen keinot on käytetty optimaalisesti. Lisäksi suunnitellun kuntoutuksen tulee olla tarkoituksenmukaista, eli työura todennäköisesti pitkittyy kuntoutustoimenpiteen avulla. Työeläkekuntoutus edellyttää kiinteää suhdetta työelämään ja Kela kuntouttaa vähäisen tai olemattoman työuran omaavia.

Mielialahäiriöpotilaiden yleisin työeläkekuntoutusmuoto on paluu omaan työhön työkokeilun kautta pitkän sairausloman jälkeen. Vain harvoin tulee kyseeseen ammatinvaihto. Kela kustantaa ammattikoulutusta, kuntoutustarpeen selvityksiä, kuntoutustutkimuksia, työ- ja koulutuskokeiluja sekä työhönvalmennusta. Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen edellytyksenä on sairauden aiheuttama uhka työ- tai opiskelukyvylle, kuntoutustoimenpiteen sopivuus ja kuntoutustoimenpiteen avulla odotettavissa oleva työ- tai opiskelukyvyn palautuminen tai säilyminen. Mielialahäiriöissä käytetään lääkinnällisenä kuntoutuksena yleisimmin psykoterapiaa ja erilaisia kuntoutuskursseja. Työeläkevakuuttajat eivät kustanna lääkinnällistä kuntoutusta.

Lääkärinlausunnon käyttötarkoitus vaikuttaa myös sen painotuksiin ja näkökulmaan. Kuntoutusta varten laadittavassa lausunnossa on tarpeen tuoda esiin sairauden toimintakyvylle aiheuttaman haitan lisäksi riittävä jäljellä oleva toimintakyky, joka on edellytys kuntoutuksen onnistumiselle. Työkyvyttömyyseläkettä varten laadittavassa lausunnossa on dokumentoiva puutteet, jotka ovat jääneet toimintakykyyn saadusta hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Vammaistukea haettaessa toimintakyvyn objektiivinen kuvaus on välttämätön edellytys muun muassa tapaturmavakuutuslain mukaisen haittaluokan määrittämiseksi. Eläkettä saavan hoitotuessa korostuu sairauden tai vamman aiheuttama avun, ohjauksen tai valvonnan tarve päivittäistoimissa.

Taulukossa «Taulukko 9. Mielialahäiriöpotilaan kattavan lääkärinlausunnon psykiatrinen sisältö. »1 on esitetty kattavan psykiatrisen lausunnon sisältö. Taulukossa «Taulukko 10. Laajemmat työhön liittyvät tiedot haettaessa ammatillista kuntoutusta tai työkyvyttömyyseläkettä. »2 on esitetty ne lisätiedot, joita tarvitaan erityisesti ammatillista kuntoutusta haettaessa ja työkyvyttömyyseläkkeestä päätettäessä.