Toimintakyvyn arviointi alaselkä- ja niskasairauksissa
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULE-sairaudet) ovat terveydenhuoltojärjestelmän tärkeimpiä haasteita. Terveys 2000 -tutkimuksen aineistossa lääkärin toteaman pitkäaikaisen selkäoireyhtymän esiintyvyys oli miehillä 10 % ja naisilla 11 % ja noin 5 %:lla miehistä ja 7 %:lla naisista oli niskaoireyhtymä (Aromaa ja Koskinen 2002). Mäntyselän (1998) aineistosta TULE-oire oli 42 %:lla terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyneistä kipupotilaista. Yleisimpiä TULE-sairauksia ovat selkärangan sekä niskan ja olkapään sairaudet, nivelrikko ja vammojen jälkitilat.
Yleisyytensä lisäksi TULE-sairaudet rajoittavat usein toimintakykyä. Niistä johtuvat toimintakyvyn rajoitukset voivat ilmetä kotiaskareissa, työssä, harrastuksissa ja muissa vapaa-ajan toiminnoissa ja itsestä huolehtimisessa. Vuonna 2005 Suomessa korvattiin TULE-sairauksien takia eniten sairauspäiviä (5,2 miljoonaa päivää) ja päivärahakustannukset olivat 241 miljoonaa euroa. Vuonna 2005 TULE-sairauksien aiheuttamat työkyvyttömyyseläkemenot olivat 684 miljoonaa euroa (Eläketurvakeskus 2006). Tästä summasta selkäsairauksien osuus oli 329 miljoonaa. Epäsuorat kustannukset ovat noin kolme kertaa suoria kustannuksia suuremmat (Suomen Akatemia 1996). Työkyvyttömyys onkin kallein TULE-sairauksien yhteiskunnallinen seuraus (Häkkinen 1996).
Facultas-projektin tarkoituksena on yhtenäistää toimintakyvyn arviointia. Selkä- ja niskasairauksiin liittyy varsinkin niiden pitkittyessä usein psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Nämä on riittävän ajoissa tunnistettava, koska ne vaikuttavat toimintakykyyn.
Toimintakyvyn arviointi kuuluu potilaan hyvään hoitoon. Arviointia tarvitaan myös muun muassa työkyvyn arvioinnissa sekä vammais- ja hoitotukia harkittaessa. Toimintakykyä arvioitaessa selvitetään, miten potilas aikaisemmin on toiminut tehtävissään ja työssään sekä miten sairaus ja sen seuraukset ovat vaikuttaneet nykyiseen toimintakykyyn. Toimintakykyä arvioitaessa tarvitaan siis tietoja potilaan aikaisemmasta toimintatasosta, nykyisen sairauden laadusta ja ennusteesta, muista sairauksista, hoito- ja kuntoutustuloksesta, elämäntilanteesta, motivaatiosta ja millaiseksi potilas itse arvioi toimintakykynsä.
Toimintakyvyn arvioinnin tärkeimpiä työkaluja ovat oireita ja suorituskykyä kuvaavat kansainvälisesti hyväksytyt ja validit mittarit, oireita ja haittaa kuvaavat standardoidut kyselylomakkeet ja lääkärin huolellinen kliininen tutkimus. Edellä mainittujen lisäksi tarvitaan lääkärin objektiivista kykyä tehdä niistä oikeita päätelmiä.