Alaselkäkivun luonnollinen kulku ja ennuste

Selkärangan rappeumasairauksien luonnollinen kulku on yleensä hyvänlaatuinen. Tavallisin oire on paikallinen selkäkipu. Se uusii tyypillisesti, jolloin oireilu on aaltoilevaa (von Korff 1994). Kolme neljäsosaa potilaista palaa töihin kuukauden kuluessa (Pengel ym. 2003, Bradley ym. 2005), joskin vuoden kuluttua yli puolella potilaista on vielä oireita ja jopa joka viides on sairauslomalla puolen vuoden kuluttua (Hestbaek ym. 2003). Lisäksi yli puolella kipu uusiutuu ja joka kolmas joutuu uudestaan sairauslomalle (Hestbaek ym. 2003). Selkäkivun aaltoilevaa kulkua on syytä tähdentää potilaalle eikä luvata oireettomuutta. Selkäkipu uusii usein, mutta ennuste on uusiutuessakin yleensä hyvä (Cassidy ym. 2005).

Osalla potilaista selkäkipu pitkittyy yli kolme kuukautta kestäväksi tai uusii tiheästi. Tämän ns. kroonisen selkäkivun esiintyvyys voi olla jopa 23 %, mutta vain joka toisella potilaista selkäkipu on haittaavaa (Airaksinen ym. 2004). Kroonistumista edistävät psykologiset tekijät, kuten stressi (Pincus ym. 2002, Grotle ym. 2007) ja ilmeisesti myös pitkäaikaisesti jatkuva raskas fyysinen työ (Burdorf ja Jansen 2006).

Välilevyjen rappeuma katsotaan ikääntymiseen liittyväksi normaaliksi ilmiöksi. Välilevytyrät kuuluvat myös ikääntymiseen. Oireisen välilevytyrän esiintyvyys väestössä on 1– 3 % (van Tulder ym. 2004). Oireisessa välilevytyrässä tyyppioireena on iskiaskipu. Kliinisten kokemusten perusteella on arvioitu, että noin 10 % lanneselän välilevytyrää potevista hoidetaan leikkauksella (Frymoyer 1988, Deyo ym. 1990). Välilevytyrään liittyvän iskiaskivun luonnollisesta kulusta on rajallisesti epidemiologista tietoa. Seurantatutkimuksien perusteella iskiasoireet ovat pitkäaikaisia (Tubach ym. 2004, Kääriä ym. 2006). Sveitsiläisessä tutkimuksessa joka kolmas potilaista parantui vuoden seurannassa ja kolmasosa leikattiin (Balague ym. 1999). Lääkärin on hyvä tietää, että välilevytyrät häviävät itsestäänkin; MK-seurantatutkimusten perusteella sitä paremmin, mitä isompia ne ovat (Ahn ym. 2000, Autio ym. 2006). Suurin osa välilevytyristä häviää itsestään vuoden kuluessa oireiden alkamisesta (Autio ym. 2006, Jensen ym. 2006).

Rappeumaperäinen spinaalistenoosi on vanhenevan väestön tavallisin selkäsairaus (Nachemson 1991). Sen oireet pysyvät useimmiten varsin vakaina. On arvioitu, että tauti helpottuu itsestään seurannassa 15 %:lla potilaista ja 15 %:lla oirekuva vaikeutuu (Johnsson ym. 1992). Selväkin radiologinen ahtauma saattaa kuitenkin olla oireeton tai se selittää vain osan potilaan oireista.