Niskasairauksien diagnostiikka

Esitiedot

Esitietojen ja kliinisen tutkimuksen avulla pyritään selvittämään niskakivun aiheuttaja, kivun laatu ja kivusta aiheutuva haitta. Liitännäis- ja yleisoireet, kuten huimaus, päänsärky, nielemisvaikeudet, raajaoireet, kuumeilu ja yleinen huonokuntoisuus, antavat lisätietoa oireen etiologiasta. Tavoitteena on sulkea pois niskakivun vakavat syyt, kuten murtumat, kasvaimet ja aivoverenvuodot, sekä yleissairaudet, kuten reuma ja infektiot (punaiset liput) (Käypä hoito -suositus 2002). Niskaan kohdistuneet tapaturmat sekä kuormitus työssä ja vapaa-aikana, hoidot ja muut toimenpiteet, niiden vaikutukset ja niskaoireiden aiheuttamat työkyvyttömyysjaksot selvitetään. Mahdollinen hermojuurten kompressio ja myelopatia tunnistetaan (taulukko «Taulukko 5. Niskakipupotilaan esitiedot »1).

Kipupiirros paljastaa kivun ja mahdollisen tuntohäiriön paikan (Öhlund ym. 1996, Alaranta ym. 2003). Kivun voimakkuutta arvioidaan kipujanalla (Price ym. 1983, Viikari-Juntura ym. 2000). Kivun voimakkuus, kesto, toistuminen, vaikutus yöuneen ja sen aiheuttama koettu haitta ovat toipumisen ennustekijöitä, jotka ovat yhteydessä myös toiminta- ja työkykyyn (Hunt ym. 2002, Dunn ja Croft 2005). Haitan mittaamiseen voidaan käyttää numeerisen arvon antavaa kyselylomaketta (Wheeler ym. 1999, Alaranta ym. 2003, Häkkinen ym. 2005). Pitkäaikainen, voimakas kipu ja säteilyoireet edellyttävät usein tarkentavia tutkimuksia (Enthoven ym. 2004, Luime ym. 2005).

Kipua pahentavat pään liikkeet tai impulssikipu yskiessä ovat usein yhteydessä vaikeampaan oirekuvaan, kuten hermokudoksen puristukseen.

Psykososiaaliset ja työhön liittyvät fyysiset kuormitustekijät pitkäaikaisessa ja toistuvassa niskakivussa ennustavat tulevaa toimintakykyä (keltaiset liput) (New Zealand Guidelines Group 2003, Burton ym. 2006). Yläraajaan säteilevän niskakivun riskiä lisää työ, johon kuuluu yläraajojen kannattelua yli hartiatason, vartalon kiertoliikkeitä, kaularangan fleksioasentoa tai käsien tai sormien toistoliikkeitä (Viikari-Juntura ym. 2001). Vähäinen liikkuminen, stressi ja huonontuneeseen terveyteen liittyvä elämänlaadun heikkeneminen lisäävät myös niskakivun riskiä (Andersen ym. 2002, Viikari-Juntura ym. 2003).

Yleisen terveydentilan selvittämisessä voidaan käyttää SF 36 -kyselylomaketta, ja myös sen lyhennetty versio on käyttökelpoinen (Garrat ym. 1993, Luo ym. 2003). Rasittuneisuutta, mielialaa ja henkisiä voimavaroja voidaan arvioida Beckin depressiotestillä (Beck ja Steer 1993) tai DEPS-asteikolla (Salokangas ym. 1994).

Kliininen tutkimus

Inspektoiden havainnoidaan niska-hartiaseudun ryhti ja mahdollinen lihas- tai asentoasymmetria. Kaularangan ja olkavarren liikelaajuudet sekä yläraajojen neurologinen toiminta tutkitaan ja palpoidaan niska-hartia-alue (Viikari-Juntura ym. 2002, Alaranta ym. 2003). Liikelaajuuksissa puolierot ja liikkeen kivulias rajoittuminen ovat merkittäviä tietoja etiologisessa selvittelyssä sekä toimintarajoitusten arvioinneissa (Dall'Alba ym, 2001, Lee ym. 2005). Liikkeissä provosoituva kipu, sen voimakkuus ja mahdolliset säteilyoireet on tärkeää havaita. Hermojuurivaurion provokaatiotesti, jossa pää viedään kiertoasentoon, lievään sivulle ja taaksetaivutukseen sekä painetaan päälaelta kevyesti, on käyttökelpoinen hermovaurion ja välilevyperäisen kivun diagnostiikassa (Viikari-Juntura ym. 1989 ja 2000, Niskakivun hoito: Käypä hoito -suositus 2002, Shah ja Rajshekhar 2004, Rubinstein ym. 2007) (taulukko «Taulukko 6. Niskakipupotilaan kliininen tutkimus. »2).

Erotusdiagnostiikka

Niskasairauksien erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon olkapään sairaudet, joista yleisimmät ovat kiertäjäkalvosimen ongelmat. Säteilevän niskakivun yhteydessä tulee muistaa yläraajan alueen perifeeriset hermopinteet, joista rannekanavaoireyhtymä on yleisin (Mervaala 2005). Lisäksi erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon yläraajan refleksidystrofia ja sisäelinperäinen heijastekipu. Niska-hartia-alueen toistuva kipu voi liittyä myös migreeniin.

Rintarangan kipu on harvinaisempaa ja siihen liittyvä toiminnan haitta vähäisempää kuin niskan tai alaselän ongelmissa. Rintakehän alueen vaikeasti paikannettavaa kipua voivat aiheuttaa myös monet sisäelinperäiset syyt, kuten sydän- ja ruokatorviperäiset ongelmat. Lapojen ja rintarangan yläosan alueelle paikantuva kipu voi myös olla kaularangan alaosasta tulevaa heijastekipua. Rintarankakipu esiintyy selän kierto- ja sivulletaivutusliikkeissä, joilla oire on tutkittaessa provosoitavissa. Päinmakuulla suoritettava nikamien kompressio- ja rotaatiotesti auttaa paikantamaan selkärangan kipualueen. Lisäksi palpoidaan paraspinaaliset lihakset sekä testataan ihotunto, alaraajojen heijasteet ja lihasjänteys mahdollisen hermokudoskompression pois sulkemiseksi.