Niskapotilaan toimintakyvyn arviointi ja kuvaaminen

Aikaisempi toimintakyky

Koska toimintakyky vaihtelee eri tekijöiden vaikutuksesta, niskapotilaan toimintakykyä arvioitaessa on tärkeää saada kuva sairautta ja sen jälkiseurauksia edeltäneestä toimintakyvystä. Tämä helpottaa nykyisen toimintakyvyn arviointia. Terveystiedot, sairaushistoria, hoito- ja kuntoutusvasteet, työn, kotiaskareiden sekä harrastusten fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus sekä niissä tapahtuneet muutokset on syytä kuvata toimintakyvyn arviossa. Muiden sairauksien ja psykososiaalisten kuormitustekijöiden (keltaiset liput) huomioon ottaminen auttaa hahmottamaan, miten niskasairaus on vaikuttanut yleiseen toimintakykyyn.

Nykyinen toimintakyky ja tulevan toimintakyvyn ennuste

Nykyistä toimintakykyä arvioitaessa keskeisiä seikkoja ovat potilaan subjektiiviset oireet, lääkärin kliinisissä tutkimuksissa toteamat somaattiset ja psyykkiset löydökset, kognitiivinen suoriutuminen, kuvantamislöydökset sekä suorituskykytestien ja laboratoriotutkimusten tulokset. Oirekuvauksessa suositellaan käytettäväksi validoituja menetelmiä, kuten kipujanaa ja kipupiirrosta, joista on apua seurannassa ja oireiden kirjaamisessa sairauskertomuksiin. Oireiden vaikeutta kuvaavat myös lääkkeiden käyttö, sairauslomat, muut hoidot ja niihin hakeutuminen sekä hoitojen asianmukaisuus (keltaiset liput) ja niiden vaikutukset. Lääkärin tärkeä tehtävä on eri oireiden ja löydösten yhteensopivuuden tarkastelu eli tiivistelmän tekeminen siitä "mitä löytyi".

Lääkärin tulee arvioida, ovatko työn ja harrastusten vaatimukset sopusoinnussa niskasairauden jälkeiseen toimintakykyyn.

Toimintakyvyn ennusteeseen vaikuttavat sairauden luonne, muut sairaudet, potilaan ikä ja motivaatio toipumiseen, oireidenhallintaan ja fyysisen kuntonsa parantamiseen sekä toiminta- ja työympäristön vaativuus ja kuormittavuus. Kun lääkäri on saanut tutkittua, mikä sairaus on kyseessä, voidaan varsin hyvin arvioida sairauden todennäköinen kehitys ja toimintakyvyn ennuste. Jos sairauden luonteen ja ennusteen takia on tarpeellista, tulee riittävän varhain käynnistää työterveyshuollon toimenpiteet, kuten selvittelyt uudelleensijoituksesta, työjärjestelyt, työhön tehtävät muutokset tai muu ammatillinen kuntoutus.

Spesifiset sairaudet, kuten akuutti välilevytyrä, pahanlaatuinen kasvain, akuutti kompressiomurtuma tai infektiot, eivät yleensä tuota ongelmia työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa. Kaularangan rappeumasairaudet ovat arvioinnin kannalta ongelmallisimpia, koska ne aiheuttavat pitkäaikaisia ja toistuvia kipuoireita. Ne kuuluvat kuitenkin ikääntymisoireisiin, ja niinpä on tärkeä ottaa huomioon edellä kuvattu luonnollinen kulku ja kertoa siitä perusteellisesti ja useaan kertaan potilaalle.

Niskapotilaan oma kuvaus toimintakyvystään

Esitietojen vapaamuotoisten esittelyn lisäksi on suositeltavaa, että niskakipupotilas kuvaa toimintakykyään intervalliasteikkomuotoisella niskan oire- ja haittakyselyllä (liite «Liite 2. Niska-hartiavaivoihin liittyvän haitan arviointi»1). Kyselylomakkeella potilas kuvaa systemaattisesti kykyään ja suoriutumistaan jokapäiväisissä toimissaan ja vuorokauden eri aikoina. Lomake antaa systemaattista tietoa potilaan oireista ja sairauden aiheuttamista haitoista.

Niskapotilaan toimintakyky lääkärin kuvaamana

Niskapotilaan toimintakyvyn lääketieteellinen arviointi on kliinisten havaintojen ja objektiivisten löydösten punnitsemista sekä niiden ja potilaan subjektiivisten oireiden sairauskäyttäytymisen sopusoinnun tarkastelua. Arvioinnissaan lääkäri ottaa huomioon oire- ja haittakyselyn tuloksen. Kohdassa "Nykyinen toimintakyky ja tulevan toimintakyvyn ennuste" kuvatut seikat on syytä esittää sairauskertomuksissa ja lausunnoissa. Hoidon ja kuntoutuksen jälkeiset sairauden seuraukset tai sairauden vaihe ja luonnollinen kulku ovat keskeisiä asioita arviointiajankohdan toimintakyvyn ja sen ennusteen sekä tarvittavien ammatillisten kuntoutustoimenpiteiden tarpeen arviossa.

Toimintakyky työssä

Kun niskakipupotilaan toimintakykyä arvioidaan työssä selviytymisen näkökulmasta, se suhteutetaan kodin, harrastusten, työn ja toimintaympäristön vaatimuksiin. Arvioinnin kulmakiviä ovat potilaan oireet, oire- ja haittakyselyn tulokset, kliiniset ja objektiiviset löydökset sekä niiden yhteensopivuuden tarkastelu. Keskeisiä ovat sairauden vaiheen mukainen ja jäljellä oleva fyysinen ja psyykkinen kyvykkyys ja motivaatiotekijät. Kroonisen oireen esimerkiksi neuropaattisen kivun ja lääkehoidon vaikutuksia keskittymis- ja aloitekykyyn, aktiivisuuteen, aloitteellisuuteen ja tarkkaavuuteen voidaan lääkärin arvioinnin lisäksi selvittää psykologin täydentävällä tutkimuksella.

Arvioinnissa on otettava huomioon työympäristön fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, tiedollisten ja taidollisten vaatimusten lisääntyminen, yhteisön kuormitustekijät ja siinä tapahtuneet muutokset. Muutkin kuin sairauteen liittyvät tekijät voivat heikentää subjektiivista selviytymistä. Työn kuvauksen, kuormituksen ja työssä tapahtuneiden muutosten kuvaamisen paras asiantuntemus on työterveyshuollossa.

Potilaan sosiaalisessa elämässä tapahtuneet muutokset on syytä ottaa huomioon. Esimerkiksi työn loppumisen uhka voi heikentää niskapotilaan subjektiivista työkykyä sairauden pysyessä täysin ennallaan. Pitkät poissaolot työstä vaikeuttavat työhönpaluuta, koska työelämä muuttuu nopeasti ja myös vieraantuminen työstä ja siihen liittyvästä sosiaalisesta ympäristöstä on nopeaa. Niin ikään esimiesten ja työyhteisön suhtautuminen niskapotilaan työhönpaluuseen voi olla ongelmallista.

Toimintakyky akuutissa niskakivussa

Akuutin niskakivun ennuste ja taipumus parantua itsestään ovat yleensä hyvät. Niskaa voi käyttää kivun sallimissa rajoissa, eikä jokapäiväisten toimintojen ja työn jatkamiselle ole yleensä estettä. Myös hankala toimintaa rajoittava kipu yleensä paranee eikä heikennä toimintakykyä pitkäksi aikaa. Toiminta- ja työolosuhteiden lyhytaikaisia muutoksia voidaan tarvita.

Sairausloman vaihtoehtona selvitetään, voiko potilas jatkaa työssä sopivin järjestelyin. (Niskakivun hoito: Käypä hoito -suositus 2002). Jos niskakipupotilas tarvitsee sairauslomaa, yleensä 1–3 päivää riittää. Niskakivussa tarvitaan harvoin yli viikon pituista sairauslomaa. Tätä pitemmät lomat tulevat kyseeseen vain vaikeassa säteilykipuoireessa tai muissa vakavissa sairauksissa. Hoidon tavoitteeksi asetetaan sairausloman jälkeinen paluu takaisin työhön. Työhön paluussa tulee muistaa osasairauspäivärahan mahdollisuus. Kipua työssä ja vapaa-aikana mahdollisesti provosoiviin kuormitustekijöihin pitää pyrkiä puuttumaan.

Toimintakyky pitkittyvässä niskakivussa

Lääkärissäkäynnit ja toimintakyvyn arviot on syytä ohjelmoida etukäteen ja toistaa käynnit 1–3 viikon välein. Käyntikerroilla tulee toistaa kliininen tutkimus, kivun määritys kipujanalla ja piirroksella sekä oire- ja haittakysely.

Paikallisessa ja säteilevässä niskakivussa tavanomaisten toimien jatkaminen kivun sallimissa rajoissa on suositeltavaa. Jotta työhönpaluu ei viivästyisi, on syytä välttää sairauslomien kirjoittamista ilman selvää aihetta. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla työn jatkaminen muunnettuna tai työkokeilun aloittaminen. Työn ergonomisia olosuhteita on työterveyshuollon toimin arvioitava ja vapaa-aikaan liittyviä altistavia tekijöitä ja epäkohtia korjattava.

Pitkittyneessä niskakivussa työterveyshuollon tai perusterveydenhuollon työryhmän jäsenen käynti työpaikalla voi olla aiheellista. Työolojen ja ergonomisten olosuhteiden selvitys sekä työn kuormittavuuden optimointi on syytä tehdä yhteistyössä työterveyshuollon ja potilaan esimiehen kanssa. Ergonomisten toimenpiteiden tulee olla oikeassa suhteessa niskakipuisen työntekijän toimintakykyyn ja riskitekijöihin.

Toimintakyky kroonisessa niskakivussa

Yli kolme kuukautta kestäneen niskakivun jälkeen toimintakyvyn arviointiin pätevät pääosin samat suositukset kuin subakuutissa vaiheessa. Sairauslomaan tulee olla muu lääketieteellinen syy kuin kipu. Lääkärissäkäyntien välejä voidaan harventaa, mutta kliininen tutkimus, kipujanan ja -piirroksen käyttö sekä oire- ja haittakysely tulee toistaa.

Toiminta- ja työkyvyn arvioinnissa potilaan toiminnallinen tila on keskeinen. Krooniseen niskakipuun liittyvät keltaiset liput eli psykososiaaliset tekijät voivat heikentää toipumista. Moniammatillisen tiimin jäsenten tuki ja aktivoivat interventiot ovat tärkeitä työssä selviytymisessä. Lääkärin tulee tukea potilasta oireiden hallinnalla sekä auttaa tätä sopeutumaan sairauden pitkittyneeseen vaiheeseen.

Ammatillisena kuntoutuksena työhönsijoitusselvittelyt, työjärjestelyt, työkierto ja työyhteisön ongelmien selvittely riittävät useimmiten niskakiputapauksissa. Uudelleenkoulutus on harvoin aiheellista.

Lausunnon kirjoittaminen työkyvystä

Potilaan oireiden ja lääkärin toteamien löydösten kuvaaminen on lääkärille vaativa tehtävä. Tavoitteena on, että lausuntoa lukeva lääkäri ymmärtää lausunnon kirjoittaneen lääkärin arvioinnin. Niskapotilaan toimintakykylausuntoa kirjoittavan lääkärin on hyvä noudattaa B-lausunnon otsikointia, joka ohjaa johdonmukaisesti lausunnon sisältöä unohtamatta tärkeitä osa-alueita. On tärkeää muistaa, että lausuntoa kirjoittava lääkäri on hoitavana lääkärinäkin objektiivinen lääketieteellinen asiantuntija eikä potilaan asianajaja.

Työ ja niskakipu – keskeiset periaatteet

Akuutissa, subakuutissa ja kroonisessa niskakivussa seuraavat periaatteet ovat keskeisiä:

• Useimmat niskakipuiset voivat työskennellä suurimman osan ajasta kivusta huolimatta.
• Työssä oleminen tai sinne palaaminen johtaa usein nopeampaan paranemiseen ja vähempiin ongelmiin kuin sairausloman jatkaminen.
• Ajoissa tehty työn ergonominen arvio, ergonomiset korjaukset ja mahdolliset kevennykset tukevat työssä pysymistä.
• Työterveyshuollon tulisi olla tukena työhönpaluussa ja varmistaa, että työntekijä ja myös työnantaja ymmärtävät sairausloman pitkittämisen haitat.