Sokin piirteet

Psyykkinen sokki mielen suojana

Psyykkinen sokkireaktio laukeaa, kun ihminen joutuu järkyttävään tilanteeseen tai kuulee järkyttävän tiedon. Se on automaattinen reaktio, johon ei tahdolla pysty vaikuttamaan. Sokille on ominaista että se, mitä koetaan tai kuullaan, ei tunnu todelta. "Ei voi olla totta" ovat ensimmäiset sanat melkein kaikilla tässä kriisin vaiheessa olevilla.

Sokin tarkoituksena on suojata mieltä sellaiselta tiedolta tai kokemukselta, jota mieli ei kestä.

Sokkireaktion elintärkeän merkityksen tajuaa, kun ymmärtää, mitä tapahtuu, jos se ei toimi. Jos sokkireaktio ei toimi ja kestämätön tieto tai kokemus tunkeutuu mieleen, mieli hajoaa ja seurauksena on psykoottinen tila. Onneksi tätä tilaa pystytään hoitamaan ja useimmat ihmiset toipuvat siitä. Sokkireaktion toimimattomuus on hyvin harvinainen ilmiö, sillä vain kahdella ihmisellä tuhannesta sokkireaktio ei toimi.

Tiedon käsittely muuttuu

Sokissa ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmä muuttuu. Normaalisti ihminen valikoi tietoa, muokkaa sitä ja liittää sen aikaisempaan tietoon. Sokissa tiedonkäsittelyprosessi lakkaa toimimasta ja kokemukset tallentuvat mieleen suoraan ilman tiedon muokkaantumista. Järkyttävälle tapahtumalle on ominaista voimakkaat aistivaikutelmat. Kun aistikokemukset tallentuvat aivoihimme suoraan ja käsittelemättöminä, ne jättävät niin voimakkaan muistijäljen, että ne tuottavat itse itsensä uudelleen. Nämä flashbackit voivat ilmetä millä aistialueella tahansa.

Flashbackit ovat usein näköaistimuksia, mutta ne voivat olla myös kuulo-, tunto-, haju-, maku- tai liikeaistimuksia. Tyypillisiä flashbackeja ovat:

• Näköhavainto vastaan tulevasta autosta ennen törmäystä
• Törmäyksen aiheuttama rysähdys
• Varashälyttimen käynnistymisen ääni
• Savun haju tulipaloissa
• Huojuva liike junaonnettomuuksissa.

Flashbackit sammuvat yleensä itsestään muutaman vuorokauden aikana. Jos ne jatkuvat pitkään, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen.

Sokki muuttaa myös tietoisuutta. Usein sokissa olevat ihmiset kuvaavat olotilaansa unenomaiseksi. Kaikki äänet kuuluvat kaukaa ja ympäristön tapahtumat tuntuvat etäisiltä. Tämän kokevat myös ulkopuoliset ihmiset puhutellessaan tai yrittäessään luoda kontaktia sokissa olevaan. Tuntuu kuin hän ei kuulisi puhetta, koska ei kovinkaan herkästi reagoi siihen.

Todellisuus on kuitenkin aivan päinvastainen: vaikka sokissa oleva ei reagoi puheeseen, sanat tallentuvat hänen mieleensä tarkasti. Kun tilanne on ohi, sanat palautuvat hänen mieleensä ja antavat tapahtumalle tunnesävyn. Tämä on erityisen tärkeää tietää pelastustehtävissä: sokissa olevat muistavat pelastajien ensimmäiset sanat ja heidän äänisävynsä hyvin tarkkaan.

"Nuori nainen törmäsi autollaan 15-vuotiaaseen tyttöön. Tyttö lensi ilmassa 15 metriä ja tömähti asvaltille. Paikalle oli hälytetty ambulanssi ja poliisi. Tyttö oli vielä elossa, mutta tajuton. Myöhemmin hän kuoli sairaalassa. Paikalle tullut poliisi tuli yliajajan viereen ja sanoi: "Mitä täällä on sattunut. Ai jaa, joku on jäänyt auton alle. No, sellaista sattuu." Nainen koki nämä poliisin sanat väheksyvinä ja uhria loukkaavina. Toinen poliisi taas sanoi naiselle ensimmäisinä sanoinaan: "Sano heti kuinka paljon ylinopeutta ajoit." Nämä sanat taas loukkasivat järkyttynyttä naista syvästi." Poliisin välittömät reaktiot antoivat tapahtumalle tunnesävyn naisen mielessä, ja niiden käsittely vei runsaasti aikaa tapahtuman jälkipuinnissa: sanat oli tulikirjaimin kirjoitettu naisen mieleen.

Tapahtuman yksityiskohdat tallentuvat mieleen, vaikka niihin ei tapahtumahetkellä kiinnittäisikään huomiota. Tämä on tärkeää kokemuksen myöhemmän käsittelyn kannalta. Joskus tapahtuman yksityiskohtia ei tiedetä. Onnettomuus saattaa aiheuttaa tajuttomuuden tilan, jolloin tapahtumat eivät tallennu muistiin. Toisinaan esimerkiksi päihtymystila estää muistikuvien mieleenpainumisen.

Tiedon puute tapahtumasta on erityisen hankalaa tilanteessa, jossa läheinen ihminen katoaa. Tietoa ja tapahtuman yksityiskohtia tarvitaan, jotta ihminen pystyisi työstämään tapahtunutta mielessään.

Yleensä muistikuvat tapahtumasta ovat tarkkoja ja totuudenmukaisia. Kuitenkin totuudenmukainen käsitys ajasta saattaa muuttua. Aika saattaa myös tuntua hyvin pitkältä, jos kovassa hädässä esimerkiksi odotetaan sairaankuljettajia, palokuntaa tai poliisia. Joskus tilanteessa on paljon tehtävää lyhyessä ajassa, jolloin aika saattaa tuntua todellista lyhyemmältä.

"Pienkerrostalossa syttyi tulipalo kesällä aamuyöstä. Asukkaat herättivät toisensa, ja he kaikki kerääntyivät pihalle odottamaan palokunnan tuloa. Kun palokunta sitten saapui, asukkaat moittivat, että he olivat joutuneet odottamaan tosi kauan. Oman arvionsa mukaan he olivat odottaneet ainakin 45 minuuttia. Todellisuudessa palokunta saapui paikalle 8 minuutissa."

Tunteiden puuttuminen

Sokissa olevan ihmisen psyykkiset reaktiot ovat poikkeuksellisia. Toisinaan ihminen on sokkitilanteessa täysin tunteeton tai turtunut, toisinaan taas hän saattaa kokea yllättävän voimakkaita tunteita. Tunnereaktioiden poikkeavuus saattaa tuntua hyvin hämmentävältä.

Henkilöt, jotka ovat keskellä järkyttävää tapahtumaa ja jotka taistelevat oman tai muiden hengen puolesta, kuvaavat olotilaansa usein täysin kirkkaaksi: on täysin selvää, mitä pitää tehdä, ja voimia on vaikka kuinka paljon. Tällaisessa tilanteessa ihminen löytää itsestään sellaisia voimia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Sokissa on tärkeintä jäädä henkiin. Tunteet vaikeuttaisivat olemassaolon kamppailua. Siksi sokkivaiheessa ei useinkaan ole havaittavissa tunteita. Mitä järkyttävämpi kokemus, sitä varmemmin tunteet puuttuvat.

Sokissa ei myöskään tunneta kipua. Jos pelastuminen vaatii kävelemistä turvaan, hyvinkin vaikeasti loukkaantuneet ihmiset pystyvät kävelemään pitkiäkin matkoja. Jälkikäteen he kertovat tunteneensa kipua vasta olessaan turvassa. Tällaisia kokemuksia on kuvattu paljon sodan kokeneilla, mutta myös vuoden 2004 Aasian tsunamin kokeneiden keskuudessa.

Sokki ja päätöksenteko

Sokki voi vaikuttaa päätöksentekoon monella tavalla tilanteesta riippuen. Jos oma tai läheisen ihmisen henkiin jääminen on omasta toiminnasta kiinni, valtaosa ihmisistä pystyy toimimaan hyvin tarkoituksenmukaisella ja järkevällä tavalla. Monet ihmettelevät itsekin jälkikäteen omaa toimintakykyään. Sokissa saa käyttöön kaikki voimavaransa.

Kun uhkatilanne on ohi tai kun turvallisessa tilanteessa saadaan tieto järkyttävästä tapahtumasta, tyypillistä on kyvyttömyys tehdä päätöksiä. Muiden ihmisten on tällöin tehtävä päätökset sokkiin joutuneiden puolesta. Kriisitilanteissa ja erityisesti sokkivaiheessa on tärkeää, että auttajat jatkuvasti pystyvät arvioimaan järkytyksen kokeneiden ihmisten päätöksenteko- ja toimintakykyä. Nämä ominaisuudet vaihtelevat yksilöstä ja tilanteesta toiseen. Auttajien tulee tehdä autettavien puolesta se, mitä he eivät itse pysty tekemään. Auttajien ei pidä kuitenkaan ottaa tehtäväkseen mitään sellaista, mitä autettavat itse pystyvät tekemään. Olennaista on auttaa tarvittaessa, mutta ei kuitenkaan tukea avuttomuuden tunnetta.

Paniikki ja lamaannus sokissa

Noin 20–30 % sokissa olevista reagoi tilanteesta riippuen epätarkoituksenmukaisella tavalla eli joutuu paniikkiin: tulee hysteeriseksi tai lamaantuu.

Jos ihmiset arvioivat pelastumisen vaikeaksi, mutta mahdolliseksi, paniikkiin joutuneiden määrä kasvaa. Näin käy esimerkiksi tulipalossa, kun ahtaassa tilassa on paljon ihmisiä. Kaikki tietävät, että on välttämätöntä pyrkiä ulos niin pian kuin pystyy, jolloin syntyy paniikkia. Jos taas ihmiset arvioivat, että pelastuminen on mahdotonta, lamaantuneiden määrä kasvaa. Näin oli laita esimerkiksi m/s Estonian uppoamisessa vuonna 1994. Onnettomuudesta pelastuneet ihmettelivät, miksi niin harvat yrittivät pelastautua.

On olennaista tietää, että vaikka sokissa oleva näyttää ulospäin suhteellisen rauhalliselta ja toimintakykyiseltä, hänen mielensä on kaaoksessa. Kaaokselle on ominaista, että seuraavan hetken olotila ei ole ennustettavissa. Oma olotila tuntuu pelottavalta ja sokissa olevan on siksi hyvin vaikeaa olla yksin.