Auttaminen reaktiovaiheessa
Reaktiovaiheessa tullaan tietoiseksi siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuma merkitsee itselle ja omalle elämälle. Reaktiovaihe on aktiivista järkyttävän tapahtuman ja sen herättämien ajatusten ja tunteiden kohtaamista niiden lähi-ihmisten muodostamassa ryhmässä, joita tapahtuma myös järkyttää.
Psyykkinen ensiapu on jokaisen kansalaisen tehtävä. Lähiomaisten, ystävien ja sukulaisten rooli auttamisessa on tärkeä. Läheisten ihmisten on tärkeää kestää tuskaa ja reagointia. Sosiaalinen tuki ja käytännön apu ovat myös tärkeitä. Lähellä olevien ihmisten antaman tuen syventäminen on reaktiovaiheessa yksi ammattimaisen auttamisen tavoitteista.
Ryhmäkokoontumisten järjestäminen ja vetäminen on kriisityön ammattilaisten tehtävä.
Varhainen puuttuminen ammattilaisten vastuulla
Äkillisen ja järkyttävän kokemuksen varhainen läpikäynti on kriisityön ammatti-ihmisten tehtävä. Työstäminen tapahtuu yleensä luonnollisissa ryhmissä, kuten perheissä ja laajennetuissa perheissä, jolloin mukana on myös muita sukulaisia ja osanottajia, työyhteisöistä, koululuokista, ystävä- ja harrastuspiireistä. Jos joukko ihmisiä on kokenut jotakin hyvin järkyttävää yhdessä, kuten samaan liikenneonnettomuuteen joutunut opiskelijaryhmä, on tarkoituksenmukaista, että kokemuksen psykologinen läpikäynti tapahtuu myös samassa ryhmässä.
Ryhmässä tapahtuva järkyttävän kokemuksen läpikäynti vaatii erityisosaamista ja on kriisityön ammattilaisten tehtävä. Ensiauttajilla on kuitenkin varsin merkittävä rooli järkyttävän tapahtuman osallisten motivoinnissa tähän kokemuksen psykologiseen läpikäyntiin ja usein sen käytännön järjestelyissä.
Psykologinen läpikäynti toteutetaan useimmiten ryhmässä. Tällaista ryhmäistuntoa kutsutaan usein kriisi-istunnoksi. Jos äkillinen järkyttävä tapahtuma on ollut yksilölle erityisen järkyttävä, esimerkiksi hän on yksin joutunut kohtaamaan ulkomailla järkyttävän tapahtuman, voidaan kriisi-istunto järjestää myös yksittäiselle henkilölle.
Aktiivinen avun tarjoaminen
Kriisityöntekijöiden on saatava tietää tapahtumasta, jotta he pystyisivät tarjoamaan apuaan. Melkein jokaisella paikkakunnalla on niin kutsuttu kriisiryhmä, johon saa yhteyden kotipaikkakunnan terveyskeskuksen tai poliisin kautta. Ensilinjan auttajien (poliisi, pelastustyöntekijät ja poliklinikkatyöntekijät) velvollisuus on tarjota kriisiapua kysymällä omaisilta ja järkyttävän tapahtuman kohdanneilta henkilöiltä lupaa antaa heidän yhteystietonsa kriisiryhmälle. Kriisiryhmän jäsen ottaa sitten yhteyttä ja tarjoaa apua.
Kriisityön hälytysjärjestelmä on siis rakennettu ensilinjan auttajien varaan. Heillä on kuitenkin näissä äkillisissä, järkyttävissä tapahtumissa omat tehtävänsä ja kriisiavun tarjoaminen saattaa unohtua. Siksi kriisiavun tarjoamista olisi pidettävä kansalaisvelvollisuutena, josta jokaisen lähimmäisen tulisi huolehtia.
Miksi aktiivinen avun tarjoaminen sitten on tarpeen? Esimerkiksi tsunamin kokeneista 95 % toivoi, että heihin olisi otettu yhteyttä ja tarjottu apua ensimmäisinä päivinä heti kotiinpaluun jälkeen. Äkillisen järkyttävän tapahtuman jälkeen uhrit itse ovat niin "pöllämystyneitä", että eivät pysty hakemaan itselleen apua, vaikka he sitä tarvitsisivatkin.
Toisaalta ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen ovat erittäin tärkeitä kriisiprosessin kannalta ja siksi oikea apu oikeaan aikaan on ensiarvoisen tärkeää. Reaktiovaihetta voisi kutsua kriisin käsittelyn etsikkoajaksi. Koskaan myöhemmin järkyttävä kokemus ja sen aiheuttamat ajatukset ja tunteet eivät ole niin tuoreesti ja vahvasti tavoitettavissa ja käsiteltävissä kuin reaktiovaiheen aikana.
Aktiivinen avun tarjoaminen on tarpeen, koska
- ihmiset eivät kriisissä tunnista omaa avun tarvettaan
- kriisissä ei itse pysty eikä jaksa hakea apua
- avun ja tuen saaminen oikeaan aikaan on erittäin tärkeää kriisiprosessin ja toipumisen kannalta.
Reaktiovaiheessa ulkopuolisen psykologisen avun tarkoituksena on siis auttaa ihmisiä kohtaamaan tapahtunut ja siihen liittyvät tosiasiat, samoin kuin tapahtuman aiheuttamat ahdistavat ajatukset ja tunteet, joita on vaikea lähteä käsittelemään ilman asiantuntijatukea. Tavoitteena on tehdä näiden vaikeiden kokemusten käsittelystä turvallisempaa ja myös purkaa "jumiutumia", jotka ovat yleisiä. Reaktiovaiheen apu on siis aktiivista kokemuksen ja sen herättämien ajatusten ja tunteiden läpikäyntiä.