Työstämis- ja käsittelyvaiheen piirteet

Kriisiprosessi kääntyy sisäänpäin

Kun siirrytään kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheeseen, kriisiprosessin luonne muuttuu. Sokki- ja reaktiovaiheessa järkyttävästä kokemuksesta ollaan valmiita puhumaan ja puhuminen tuntuu hyvältä. Yleensä kuitenkin noin viikon kuluttua tapahtumasta tilanne muuttuu. Ihmisen mieli alkaa sulkeutua. He, joita tapahtuma syvästi koskettaa, eivät enää ole yhtä valmiita puhumaan asiasta, eikä puhuminen enää tunnu auttavan samalla tavalla kuin alkupäivinä. Tapahtuman aiheuttamia ajatuksia ja tunteita ei tavoiteta enää yhtä tuoreesti ja helposti.

Tapahtuman käsittely on kääntynyt sisäänpäin. Tämä näkyy myös siinä, että ihminen alkaa kaivata yksinoloa, joka tuntui alussa mahdottomalta. Nyt ihminen haluaa käsitellä kokemustaan omassa rauhassaan.

Etäisyyden luominen tapahtumaan

Sokki- ja reaktiovaiheen aikana järkyttävä tapahtuma on koko ajan mielessä Jossakin vaiheessa vastaan kuitenkin tulee hetki, jolloin jokin muu ajatus täyttää pääosan mielestä. Vähitellen tällaiset hetket lisääntyvät ja valtaavat tilaa järkyttävältä kokemukselta.

Tätä kehitystä ihmiset kuvaavat puhumalla "paremmista päivistä" ja "huonommista päivistä". Parempina päivinä näitä hetkiä on enemmän. Huonoina päivinä järkyttävä tapahtuma ja sen aiheuttamat tunteet ovat enemmän pinnalla.

Järkyttävään tapahtumaan aletaan siis saada etäisyyttä. Etäisyyden luominen tapahtuneeseen on yksi työstämis- ja käsittelyvaiheen tavoitteista. Usein kuitenkin etäisyyden syntyminen aiheuttaa huolta ja syyllisyyttä omaisissa. "Näinkö helposti unohdan enkä enää muistakaan minulle niin läheistä ihmistä."

Etäisyyden saaminen tapahtumasta ja unohtaminen ovat eri asioita. Etääntyminen tapahtumasta edistää suruprosessia. Muistot läheisestä ihmisestä eivät katoa, jäljelle jää ikävä ja kaipaus.

Tunteet käsittely- ja työstämisvaiheessa

Rajut tunteet eivät suinkaan häviä työstämis- ja käsittelyvaiheessa, vaikka kokemus alkaakin tuntua etäisemmältä. Mikä tahansa, joka jollain tavalla muistuttaa menetyksestä tai tuo mieleen järkyttävän tapahtuman jonkin yksityiskohdan, saattaa laukaista jälleen voimakkaan tunnepurkauksen.

Tunteet alkavat kuitenkin vähitellen olla jonkin verran säädeltävissä eivätkä ne ole enää niin hallitsevia ja omasta tahdosta riippumattomia kuin reaktiovaiheessa. Ne vaativat kuitenkin tilaa ja aikaa. Jos ulkopuoliset tekijät pitävät ajatukset muualla pitkään, seurauksena saattaa olla pakahduttava tunne, joka johtaa rajuun tunnepurkaukseen.

Tuttujen ihmisten tapaaminen ensimmäistä kertaa järkyttävän tapahtuman jälkeen saatetaan kokea vaikeaksi ja epämukavaksi. Tällainen tilanne on kuitenkin käytävä läpi. Vaikka itkeminen on monien mielestä hävettävää, itku on olennainen osa tunteen ilmaisua, se vapauttaa ja helpottaa oloa.

Kriisiprosessi hidastuu

Työstämis- ja käsittelyvaiheessa kriisiprosessi hidastuu. Alussa prosessi on niin nopeaa, että jokainen päivä tuntuu erilaiselta. Kun prosessi hidastuu, jokainen päivä tuntuu samanlaiselta. Ihmiset alkavat pelätä, että heissä ei tapahdu yhtään mitään, ja että he eivät ikinä toivu järkyttävästä tapahtumasta.

Järkyttävän kokemuksen kokeneet ihmiset ja usein myös heidän auttajansa alkavat epäillä kokemuksen käsittelyn merkitystä ja psyykkistä kehitystä. Mielessä tapahtuvaa muutosta voi tutkiskella arvioimalla etäisyyden saamista tapahtumasta. Kehityksen suuntaa voi esimerkiksi tutkia vertaamalla, kuinka paljon päivittäin keskimäärin on hetkiä, jolloin jokin muu asia, kuin kriisin aiheuttanut kokemus, on keskeisenä mielessä. Olennaista on, että vertailuväli on ainakin kaksi–kolme kuukautta.

Jotta ihminen selviäisi järkyttävästä kokemuksesta, hänellä on oltava kykyä hahmottaa tulevaisuutta. Tulevaisuuden perspektiivin luominen edellyttää, että kolme ehtoa täyttyy samanaikaisesti. Tulevaisuus pitää nähdä edes jossain määrin ennustettavana, siihen on voitava itse vaikuttaa, ja tulevaisuuden on oltava toiveikasta.

Äkillisen, järkyttävän tapahtuman jälkeen yksikään näistä ehdoista ei täyty. Ihmiset ikään kuin menettävät tulevaisuuden, he eivät pysty edes hahmottamaan seuraavaa päivää.

Hyvin hitaasti tulevaisuus alkaa jälleen hahmottua. Kalenteriin merkityt tapahtumat paljastavat, kuinka pitkälle eteenpäin kriisin kokenut pystyy hahmottamaan ajankulua. Tässäkin kahden, kolmen kuukauden aikajänne kuvaa muutosta.

Muisti- ja keskittymisvaikeudet

Monilla ihmisillä on käsittely- ja työstämisvaiheessa vaikeita muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Tyypillistä on, ettei aikuinen ihminen jaksa keskittyä niin kauan, että jaksaisi lukea A 4 -kokoisen tekstin läpi, vaan keskittyminen hajoaa.

Seurauksena on toiminnan lyhytjänteisyyden lisäksi monia muita vaikeuksia. Jos työtehtävät vaativat paljon tarkkuutta ja keskittymistä, työ koetaan rasittavaksi. Työtahti hidastuu, ja tavanomaista työtehtävistä selviytyminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Omia suorituksia on tarkistettava koko ajan, jotta ei tekisi virheitä.

Nuorten opiskelu vaikeutuu ja opiskelutulokset kärsivät. Opiskelijoiden kannattaa kuitenkin "roikkua" mukana opinnoissa, vaikka tulokset olisivatkin heikkoja. Vähitellen keskittymiskyky paranee harjaannuksen myötä, ja tuloksetkin kohentuvat.

Samat vaikeudet koskevat tietysti lapsia. Heidän on vaikea keskittyä koulussa tehtävien suorittamiseen. Usein koulumenestys häiriintyy tilapäisesti järkyttävän kokemuksen seurauksena. Vaikutukset näkyvät myös vapaa-aikana. Romaanien lukeminen on mahdotonta, samoin kokoillan elokuvien katsominen.

Ärtymys ja eristäytyminen

Toinen hankala piirre tässä vaiheessa on voimakas ärtyneisyys. Monet asiat ärsyttävät ja itsehillintään menee paljon voimia. Ihminen ponnistelee äärirajoillaan, sillä sopeutumisprosessi kuluttaa edelleen enemmän voimia kuin niitä kertyy. Tällöin myös kyky olla joustava häviää täysin.

Aina ei ärtymyksen hillintä onnistu, vaan "pinna palaa", ja raivon kohteeksi saattaa joutua kuka tahansa paikalle osunut. Usein nimenomaan ulkopuoliset ihmiset joutuvat voimallisen ja kohtuuttoman purkauksen kohteeksi.

Myös perhe joutuu koville. Perheenjäsenet saattavat joutua purkausten kohteeksi, vaikka he ovat tilanteessa täysin syyttömiä. Tämä puolestaan aiheuttaa itsensä syyttämistä ja itseinhoa.

Ulkopuoliset ihmiset aiheuttavat ärtymystä ja kanssakäyminen heidän kanssaan saattaa tuntua rasittavalta. Seurauksena voi olla eristäytyminen. Kriisitilanteen kokenut ei ota kehenkään yhteyttä ja jättää vastaamatta puhelimeen. Jos ystävät onnistuvat tavoittamaan hänet ja ehdottavat tapaamista, onnettomuuden kokenut vastaa usein olevansa kovin huonoa seuraa. "Menkää te vain keskenänne."

Kriisissä oleva ihminen saattaa kokea itsensä erilaiseksi muiden ihmisten seurassa. Heidän puheensa ja kiinnostuksen kohteensa tuntuvat tyhjänpäiväisiltä tai turhilta, jopa ärsyttäviltä. Kriisissä oleva saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi ystävienkin keskuudessa.

Mitä kauemmin järkyttävästä tapahtumasta kuluu aikaa, sitä etäämmälle toisistaan tapahtuman kokeneet ja muut ihmiset ajautuvat. Järkytyksen kokeneen ja hänen lähipiirinsä on työskenneltävä sinnikkäästi, jotta yhteys säilyisi ja eristäytyminen ei uhkaisi.