Nuorten reaktioiden erityispiirteitä traumaattisissa tilanteissa

Nuorten reaktiot traumaattisissa tilanteissa noudattelevat samoja lainalaisuuksia kuin lapsilla ja aikuisilla. Nuorten käyttäytymisessä on kuitenkin joitakin erityispiirteitä, jotka on syytä ottaa huomioon kun käsitellään heidän kohtaamiaan järkyttäviä kokemuksia.

Murrosikä on ikäkausi, jolloin nuoret kehittyvät ruumiillisesti aikuisten kaltaisiksi. Nuoruusiän tarkoituksena on, että nuori kehittyy psyykkisesti valmiiksi irrottautumaan vanhempien vaikutuspiiristä itsenäiseen elämään. Nuori rakentaa uudella tavalla suhteen omaan ruumiiseensa ja kykyihinsä, vanhempiinsa, ikätovereihinsa ja lopulta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Jos onnettomuus vaikuttaa nuorelle tärkeisiin ihmisiin tai asioihin, esimerkiksi hän menettää vanhemman tai ikätoverin, välittömät tai pitkäaikaiset reaktiot voivat olla huomattavia. Pahimmillaan nuoren itsenäistyminen ja eriytyminen voivat häiriintyä pahasti järkyttävän tapahtuman seurauksena. Jos nuoren kyky käsitellä tunne-elämän asioita on puutteellinen, eikä hän saa tähän tukea ulkopuolelta, nuori saattaa vetäytyä kaveripiiristä, jäädä pois koulusta tai joutua voimakkaisiin ristiriitoihin ympäristönsä kanssa.

Erityisen haavoittavia nuorille saattavat olla vakavat ruumiilliset vammat, jotka vaikuttavat liikunta- ja toimintakykyyn tai ulkonäköön ja tekevät nuoret erilaisiksi muihin ikätovereihin verrattuna. Toisaalta aikaisemmin tasapainoisesti kehittyneet nuoret löytävät usein luovia keinoja vammasta selviämiseen.

Ikätovereiden tuki on tärkeä: ystäväpiirin kanssa on mahdollista kokea tunnereaktioita, joita nuori ei voi välttämättä jakaa aikuisen kanssa. Suorien keskustelujen lisäksi nuori voi olla yhteydessä muihin internetin välityksellä, jolloin hän voi säädellä etäisyyttä ja paeta samalla nimettömyyden suojaan. Aikuisten on kuitenkin hyvä olla tietoisia siitä, millaista tukea nuoret internetistä hakevat ja löytävät.

Nuoruusiälle ovat tyypillisiä voimakkaat tunnekuohut, jotka saattavat olla nuorelle itselleen pelottavia. Niinpä nuori saattaa yrittää latistaa tai tukahduttaa onnettomuuteen liittyviä ajatuksiaan tai kieltää ne kokonaan: " Ei se sattunut yhtään!", "En minä mitään pelännyt!" " Ei voisi vähempää kiinnostaa!". Koska tunteiden tukahduttaminen ei voi olla valikoivaa, tunteiden kirjo kapeutuu, luovuus vähenee ja kyky suunnitella tulevaisuutta estyy. Reaktiona saattaa olla ulkomaailmasta vetäytyminen tai huomattava ärtyvyys. Purkautumisteitä tarjoavat mm. liikunta, taide ja musiikki. Pahimmillaan tunteiden tukahduttaminen voi johtaa alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön.