Järkyttävä tapahtuma kouluyhteisössä

Koulun kriisisuunnitelma ja kriisiryhmä

Kouluissa on jo vuosia varauduttu kriisitapahtumiin laatimalla kouluille kriisisuunnitelmia ja nimeämällä kouluihin kriisiryhmiä. Kriisiryhmänä voi toimia koko oppilashuoltoryhmä tai osa sen jäsenistä. Ryhmän johtajana toimii useimmiten koulun rehtori tai vararehtori. Koulun kriisisuunnitelma liitetään koulun turvakansioon, josta löytyvät kaikki koulun turvallisuutta koskevat suunnitelmat kuten palo- ja pelastussuunnitelmat.

Kriisisuunnitelmissa tulisi määritellä myös koulun rehtorin tai johtajan ja koulun kriisiryhmien tehtävät. Seuraavassa nämä tehtävät on määritelty esimerkinomaisesti.

Tehtävänä on myös sopia jatkotoimenpiteistä, joita ovat muun muassa päivän käytännöt, paluu normaalirutiiniin, jälkipuinti ja lopuksi oman toiminnan arviointi.

Kriisitilanteisiin varautumisen ja valmiuksien ylläpidon pitäisi olla jatkuvaa toimintaa, mutta kuitenkin se laiminlyödään helposti. Koulun kriisisuunnitelma on tarkistettava vähintään vuosittain. Kriisisuunnitelman tulee antaa selkeät ja yksiselitteiset ohjeet kriisitilanteissa toimimisesta.

Tärkeää on, että jokainen tietää oman tehtävänsä, mistä saadaan jatkoapua ja miten järjestetään tiedotus, alkuvaiheen kriisiapu ja jälkipuinti. Samoin tarkistetaan myös jatkoavun yhteystiedot ja toimivuus. Samoin on tärkeä huomioida myös eri taustoista tulevien oppilaiden erityistarpeet kriisitilanteissa.

Kriisiviestintä kouluissa

Kun järkyttävä tapahtuma koskettaa kouluyhteisöä, on tärkeää, että tapahtumasta tiedotetaan nopeasti, rehellisesti ja virallisesti. Nopealla tiedottamisella estetään huhujen kiertäminen ja epätietoisuuden luoma ahdistus. Omaisten mielipidettä tulee kunnioittaa mm. kuolemantapauksesta tai itsemurhasta tiedotettaessa. Sanoman on tavoitettava ensin kaikki koulun henkilökuntaan kuuluvat. Tiedottaminen voi tapahtua sähköpostin välityksellä tai erityisen järkyttävissä tapahtumissa (esimerkiksi kuolemantapaus) kutsumalla koko henkilökunta koolle.

Järkyttävästä tapahtumasta on tiedotettava kaikille oppilaille samanaikaisesti. Tiedottaminen voi tapahtua joko keskusradion kautta tai niin, että sovitaan että opettajat kertovat tiedon samalla oppitunnilla henkilökohtaisesti oppilaille. Tieto tapahtumasta välittyy oppilaiden kautta myös vanhemmille. Kaikki tiedottaminen tapahtuu ensisijaisesti rehtorin tai koulunjohtajan kautta.

Järkyttävän tapahtuman käsittely

Kriisityö kouluissa käynnistyy välittömästi, kun tieto järkyttävästä tapahtumasta tavoittaa koulun. Järkyttävän tapahtuman käsittely tulisi aina pyrkiä aloittamaan opettajista. Opettajille on ensin tarjottava mahdollisuus omien kokemusten, ajatusten ja tunteiden käsittelyyn, jotta he olisivat kykeneviä huolehtimaan oppilaista. Kriisin tapahtuessa kouluyhteisössä opettajan ensisijainen tehtävä on taata oppilaiden turvallisuus. Turvallisuuteen kuuluvat rauhoittaminen, tilanteen selvittäminen siten kuin se on mahdollista ja oppilaille tukena oleminen.

Koulun oppilaille ja henkilökunnalle tarkoitettujen kriisi-istuntojen käytännön järjestelyt määräytyvät sen mukaan, kuinka laajasti järkyttävä tapahtuma koskettaa koulua. Jos oppilas on kuollut, istunnot tulisi järjestää kaikille niille luokille tai oppilasryhmille, joihin kuollut oppilas kuului. Lisäksi on syytä järjestää erillinen istunto oppilaan lähimmille ystäville. Jotkut oppilaat osallistuvat näin ollen kahteenkin istuntoon, joiden vetäjinä toimivat koulun ulkopuoliset kriisityön asiantuntijat. Koulun kriisiryhmä huolehtii kuolemantapauksen kohdatessa mahdollisen hiljaisen hetken, muistotilaisuuden tai muiden rituaalien järjestämisestä.

Joissakin tilanteissa kriisityön tulee kattaa myös oppilaiden vanhemmat. Jokaisen järkyttävän tapahtuman yhteydessä on erikseen tehtävä päätös siitä, tarvitsevatko myös oppilaiden vanhemmat kriisiapua ja missä laajuudessa.

Koulujen kriisityön olisi oltava suunnitelmallista, aktiivista ja kattavaa. Esimerkkinä koko koulua voimakkaasti järkyttäneestä tilanteesta ja varhaisen kriisiavun järjestämisestä on Jokelan koulukeskus ja siellä ensimmäisinä päivinä toteutettu kriisiapu.

Jokelan koulun kriisiapu suunniteltiin yhteistyössä kunnan sivistystoimen ja terveydenhuollon, koulun edustajan ja SPR:n psykologien valmiusryhmän kanssa. Kriisi-istunnot aloitettiin koulun henkilökunnan tapaamisella, johon kaikki koulussa työskentelevät kutsuttiin. Heidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, millaisia havaintoja, kokemuksia ja menetyksiä heillä oli. Ryhmät kokoontuivat tarpeen mukaan, jotkut alkuvaiheessa hyvinkin tiiviisti.

Seuraavaksi aloitettiin oppilaiden kriisi-istunnot kouluasteittain -ja ryhmittäin. Koulun oppilaiden vanhemmille järjestettiin erikseen tiedotus- ja keskustelutilaisuus, jossa kriisipsykologin pitämän alustuksen jälkeen kunnan sivistystoimen edustaja tiedotti koulun alkamisesta ja terveydenhoitotoimen edustaja kertoi erityispalveluista.

Koulujen ja oppilaiden pitkäaikainen tukeminen

Kriiseillä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia koko kouluyhteisöön. Koulun työntekijöiden on hyvä seurata oppilaan jaksamista ja suruprosessin etenemistä myös pitkällä tähtäimellä. Mikäli oppilas ei ajan kuluessa osoita lainkaan surun merkkejä, hän saattaa tarvita ulkopuolista apua. Toisaalta apua tarvitaan myös, jos oppilaan voimakkaat surureaktiot, syyllisyys läheisen kuolemasta, voimattomuus, ruokahalun puute tai kyvyttömyys osallistua luokan rutiineihin jatkuvat pitkään. Koulun terveydenhoitaja ja muu oppilashuoltohenkilöstö ovat näissä tilanteissa ensisijaisen tärkeitä henkilöitä, joiden tulisi arvioida oppilaan jatkoavun tarve yhdessä perheen kanssa. Tarvittaessa voi olla yhteydessä myös suoraan perheneuvolaan tai terveyskeskukseen.

Merkkejä siitä, milloin järkyttävän tapahtuman kokenut lapsi tai nuori tarvitsee ammattiapua, löytyy luvusta Lasten ja nuorten reagointi.

Joissakin tilanteissa pelkkä yksilöllinen pitkäaikainen apu ei riitä vaan tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Esimerkiksi useamman oppilaan itsemurhien sarja koulussa on saatu loppumaan järjestämällä koulun oppilaille vertaistukeen perustuvia sururyhmiä, jotka ovat jatkaneet työskentelyään pitkäänkin varsinaisen järkyttävän tapahtuman jälkeen. Jos koulua on kohdannut laajempi tragedia tai järkyttävien tapahtumien sarja, on syytä arvioida tällaisen pitkäaikaisen yhteisöllisen tai ryhmämuotoisen kriisiavun tarvetta.

Kriisitilanteen jälkeen tulee huolehtia myös koulun oman kriisihenkilöstön jaksamisesta. Auttamistilanteessa toimintakyky on useimmiten säilynyt hyvin. Kun tilanne on ohi, auttajatkin alkavat ymmärtää kokonaisvaltaisesti, mitä on tapahtunut ja omia tunteita nousee pintaan. Myös he tarvitsevat tukea saadakseen toimintakykynsä takaisin. Tärkeää on myös tiedostaa ja tunnistaa jälkireaktiot ja tarpeen mukaan hakeutua ammattiavun piiriin, jos oireet nousevat vahvoiksi eivätkä tunnu helpottavat.

Kulttuuritaustan huomioiminen kriisitilanteissa

Ulkomaalaistaustaisten lasten määrä kouluissa kasvaa koko ajan. He asettavat erityisiä vaatimuksia koulujen kriisityöhön. Heidän vanhempansa ja usein myös lapset itse ovat kotimaassaan kokeneet vaikeita tilanteita, jotka olennaisesti vaikuttavat siihen, kuinka he kokevat Suomessa kohtaamansa tapahtumat. Tämä tulisi ottaa huomioon, kun heidän reaktioitaan arvioidaan ja käsitellään.

Maahanmuuttajat edustavat monia erilaisia kulttuureita ja uskontoja. Vaikka ihmiset periaatteessa reagoivat äkillisiin järkyttäviin tapahtumiin samalla tavalla etnisestä ja kulttuuritaustasta riippumatta, heidän tapansa käsitellä niiden aiheuttamia tunteita ja ajatuksia on kulttuurista riippuvaista. Kriisiavun tulee ottaa nämä kulttuurierot huomioon. Ristiriitoja kriisien käsittelyyn saattaa tuoda myös se, että maahanmuuttajien lapset ovat usein omaksuneet vanhempiaan enemmän suomalaisen yhteiskunnan tapoja käsitellä järkyttäviä kokemuksia.