Väkivallan kohteeksi joutuminen

Väkivallan uhrin kriisiprosessin erityispiirteet

Väkivallan uhriksi joutuminen täyttää äkillisen järkyttävän tapahtuman tunnusmerkit. Väkivalta on useimmiten ennustamatonta, ja usein luonteeltaan sellaista, että siihen ei voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään tai toiminnallaan. Väkivalta saattaa uhata keskeisiä elämänarvoja. Erityisesti tämä pätee väkivallantekoihin, jotka kohdistuvat sattumalta paikalla oleviin henkilöihin.

Perheväkivalta ei aina täytä äkillisen tapahtuman tunnusmerkkejä. On myös syytä todeta, että kriisityön menetelmät yksin eivät riitä lopettamaan pitkään jatkunutta väkivaltaa. Kriisiapu on kuitenkin tarpeen ainakin kolmessa tilanteessa: kun suhteessa esiintyy ensimmäisen kerran väkivaltaa, kun perheväkivalta on erityisen järkyttävää ja kun lapset ovat väkivallan kohteena tai näkevät väkivaltaa tai vaikkapa vain kuulevat väkivallan aiheuttamia ääniä. Lasten pitäisi voida puhua näistä kokemuksistaan avoimesti, mutta tilanteen paljastaminen on usein hankalaa, koska lapset ovat solidaarisia vanhemmilleen.

Väkivallan kohteeksi joutuneen uhrin kriisiprosessin erityispiirteitä ovat erityisen vahva syyllisyys ja häpeän tunne. Väkivalta ylittää aina itsemääräämisoikeuden rajat ja on siksi niin haavoittavaa. Se koettelee myös rajusti ihmisen sisäistä eheyttä. Väkivallan kokemus kääntyy siksi itsesyytöksiksi ja omaksi häpeän tunteeksi. Viha väkivallan tekijää kohtaan saattaa joskus jopa puuttua.

Seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus ja raiskausyritys aiheuttavat erityisen vahvaa syyllisyydentuntoa ja häpeää. Jos itsemääräämisen rajoja ylitetään oman seksuaalisuuden alueella, seuraukset ovat vielä rajummat ja pitkäkestoisemmat kuin muun tyyppisessä väkivallassa. Psyykkinen trauma koskettaa niin syvästi, että sen käsittelykin tuntuu mahdottomalta.

Voimakkaat pitkäkestoiset pelot ovat väkivallan kohteeksi joutuneiden kriisiprosessin toinen erityispiirre. Pelkoja on vaikea saada hallintaan ja niillä on taipumus voimistua ja laajeta koskemaan yhä useampia tilanteita. Seurauksena on usein elämän ja ainakin liikkumisen rajoittuneisuus.

Väkivallan kohteeksi joutuneen auttaminen

Väkivallan kohteeksi joutuneet eivät useinkaan halua puhua kokemuksestaan. He eivät myöskään välttämättä halua saada apua fyysisiin vammoihinsa. Väkivallan uhrin häpeän tunteet ovat niin voimakkaita, että hän saattaa jopa valehdella vammojensa alkuperän.

Väkivallan uhrin häpeän tunteet vääristävät hänen näkemystään tapahtuneesta ja aiheuttavat tarpeettomasti syyllisyyttä. Auttajan rauhoitteleva asenne ja vakuuttelut uhrin syyttömyydestä saattavat toisinaan vielä lisätä uhrin syyllisyyden tunteita.

Kaikesta huolimatta väkivallan uhri olisi houkuteltava puhumaan, jos vain mahdollista. Joskus avautumista edistää, että auttaja ilmaisee syvän huolensa tai osoittaa ymmärtävänsä väkivaltakokemukseen liittyvää häpeän ja syyllisyyden tunteita.

Väkivallan uhria ei missään tapauksessa saa jättää yksin järkyttävän tapahtuman jälkeen. Vaikka yleensä järkyttävän tapahtuman uhreja pystytään alkuhetkinä parhaiten lohduttamaan kosketuksella, väkivallan uhrin osalta on tässä suhteessa oltava erityisen varovainen. Hän saattaa kokea kosketuksen väkivallan ilmaukseksi, ja saattaa kavahtaa sitä. Siksi väkivallan uhrilta on kysyttävä lupaa koskettamiseen.

Väkivallan uhrin kokema syyllisyys ja häpeä saattaa tuntua ulkopuoliselta täysin käsittämättömältä ja ulkopuolisella on suuri kiusaus ottaa hyvin jyrkästi kantaa asiaan. Tämä jyrkkä kannanottokin saattaa uhrin mielessä kääntyä hänen syykseen ja jopa lisätä hänen syyllisyydentunteitaan.

Väkivallan uhrin auttaminen on erittäin vaativa tehtävä, koska tilanne aiheuttaa myös auttajassa hyvin voimakkaita tunteita, joiden kurissa pitäminen on vaikeaa. On kuitenkin välttämätöntä, että väkivallan uhri voi ilmaista omaa avuttomuuttaan ja omia tunteitaan. Tässä tilanteessa auttajan voi olla vaikeaa myötäelää uhrin ajatuksia ja tunteita.

Väkivallan, erityisesti seksuaalisen väkivallan, kohteeksi joutuminen aiheuttaa useimmiten psyykkisen vamman, joka vaatii pitkäkestoista ammatillista terapeuttista työskentelyä. On ensiarvoisen tärkeää, että väkivallan uhrit voivat työstää järkyttävän kokemuksensa aiheuttamat ajatukset ja tunteet perusteellisesti ja syvällisesti. On myös tärkeää, että terapeutti pystyy ottamaan vastaan autettavansa kokemukset.