Väkivaltainen tai uhkaava autettava
Kaikki järkyttävän tapahtuman kokeneet eivät halua sen enempää fyysistä kuin psyykkistäkään apua ja jotkut voivat toimia jopa uhkaavasti tai itselleen vahingollisella tavalla.
Jos mahdollista, auttajan olisi selvitettävä, mistä vastahakoisuus ja väkivaltaisuus saattaa johtua
- Onko autettava mahdollisesti päihtynyt?
- Onko hänellä ollut ennen onnettomuutta mielenterveysongelmia, jotka nousevat esille onnettomuustilanteessa?
- Onko onnettomuus laukaissut paniikkireaktion ja pelon, joka on mahdollisesti seurausta aikaisemmista traumoista?
- Kärsiikö autettava mahdollisesti jostakin ruumiillisesta sairaudesta, esimerkiksi aivojen toimintahäiriöstä tai dementiasta, joka voi johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen?
- Onko autettavalla voimakkaita kipuja? Kipu saa myös ihmiset reagoimaan ulkomaailman ärsykkeisiin ja puolustamaan itseään poikkeuksellisen väkivaltaisella tavalla.
Stressitilanteessa ihmisen käyttäytyminen saattaa taantua jopa lapsenomaiselle tasolle. Normaali ja järkevä ajattelu loppuu, ajattelun ja puheen asemasta syntyy toimintaa, esimerkiksi välttämiskäyttäytymistä, joka saattaa ilmetä myös väkivaltana. Auttajan on yritettävä ymmärtää autettavan väkivaltaistakin reaktiota – millaisen merkityksen auttamistilanne saa autettavan mielessä? Kokeeko hän jostakin syystä olevansa uhattu?
Autettavaa on lähestyttävä rauhallisesti neuvotellen, ei äkkirynnäköllä. Fyysinen välimatka on pidettävä autettavalle turvallisena. Auttajan kokemuksesta ja tilanteesta riippuu, voiko väkivaltaiselta vaikuttavaa autettavaa lähestyä lainkaan. Joskus on varattava paljon aikaa, jotta keskustelu voisi lähteä käyntiin. Väkivallan uhka vähenee, kun väkivalta on siirtynyt sanalliselle tasolle ja on mahdollista puhua.
Kunnioittava ja kohtelias asenne on säilytettävä kaikissa tilanteissa. Vaikka väkivalta sinänsä ei ole hyväksyttävää, auttajan on yritettävä ymmärtää tilannetta väkivaltaisen autettavan näkökulmasta: "Ymmärrän, että olet pettynyt!" Moralisoiva, opettavainen tai vihamielinen äänensävy lisää usein väkivaltaisen autettavan raivoa.
Auttajan on pysyttävä rauhallisena ja hillittävä omat, tilanteessa mahdollisesti syntyvät väkivaltaiset tunteensa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, auttajan on parasta poistua paikalta ja pyytää apua. On muistettava, että oma fyysinen turvallisuus on aina varmistettava. Sankarillinen asenne ei ole suotava.
Psyykkisen auttamisen tärkein väline on kieli. Tämän vuoksi väkivaltaisenkin autettavan kielellisiä ilmauksia on kuunneltava tarkasti. Joskus on hyödyksi käyttää harkitusti autettavan omaa kieltä, vaikka sanasto ei olisikaan omassa jokapäiväisessä käytössä. Autettavan karkeatakin puhetta on kuunneltava rauhallisesti ja vältettävä ottamasta henkilökohtaisia, esimerkiksi omaan ulkonäköön liittyviä huomautuksia, liian henkilökohtaisesti. Huumoria ei pidä viljellä, ja vielä vähemmän on syytä naureskella väkivaltaisen autettavan käyttäytymiselle.
Kohdatessa väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvän autettavan, on tärkeää huomioida:
- Älä koskaan mene yksin uhkaavaan tilanteeseen.
- Pyydä ajoissa poliisin tai muun turvallisuushenkilöstön apua.
- Varmista perääntymistie sekä itseäsi että kohdattavana olevaa henkilöä varten.
- Pyydä henkilöä istumaan.
- Pidä omat kätesi esillä istuessasi.
- Kuuntele rauhallisesti, älä heti keskeytä.
- Puhu rauhallisesti ja selkeästi, esiinny levollisesti.
- Älä vähättele henkilön ongelmia.
- Älä lupaa asioita, joita et voi toteuttaa.
- Älä provosoidu vastauhkailuun.
- Vaaratilanteissa, esimerkiksi aseella uhattaessa, saattaa olla hyvä suostua henkilön vaatimuksiin ja hälyttää poliisi heti henkilön poistuttua.
- Työpaikoilla on tärkeää selvittää ja suunnitella ennakkoon hälytysjärjestelmät ja toimintaohjeet väkivaltaisesti käyttäytyvien asiakkaiden varalle.