Onko suomalainen työelämä kurjistunut?
Työelämän kehitys ei ole ollut Suomessa suoraviivaista eikä yksisuuntaista. Myönteisiä ja kielteisiä kehityskulkuja on havaittavissa jopa 30 vuoden aikavälillä (Lehto & Sutela 2008):
| + Työntekijöiden mahdollisuudet kehittyä työssään ja saada koulutusta työpaikallaan ovat lisääntyneet. | - Henkilöstömäärät ovat vähentyneet resurssien leikkausten myötä ilman, että työtehtävät olisivat vähentyneet. |
| + Työtehtävät ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja itsenäisemmiksi. | - Koettu epävarmuus on lisääntynyt jatkuvien muutosten myötä. |
| + Vaikutusmahdollisuudet työn eri osatekijöihin ovat voittopuolisesti parantuneet. | - Tyytyväisyys tiimityön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen on vähentynyt. |
On mahdotonta arvioida, minkä merkkinen loppusumma muutosten yhtälöstä muodostuu. Se todennäköisesti vaihtelee eri toimialoilla ja eri työntekijäryhmissä.
Seurantatutkimusten tulokset (Lehto & Sutela 2008, Kauppinen ym. 2010) eivät siis tue näkemyksiä siitä, että työolot olisivat yksipuolisesti kurjistuneet ja koettu stressi lisääntynyt suomalaisessa työväestössä. Tällaiset näkemykset ovat kuitenkin melko yleisiä.
Epäsuhtaa julkisen mielipiteen ja tutkimustulosten välillä selittänee moni asia (Alasoini 2011). On mahdollista, että tutkimukset eivät tavoita nykypäivän työelämän oleellisimpia piirteitä. Lisäksi nyt esille tulevat erot riippuvat siitä, mihin tuloksia verrataan. Ehkä kymmenen vuotta on liian lyhyt aika saada muutosta näkyväksi.
Työvoima on nykyisin myös heterogeenista: voi olla, että joidenkin työntekijäryhmien keskuudessa stressi on yleistynyt ja joidenkin joukossa taas vähentynyt, ja nämä trendit kumoavat toisensa kokonaiskuvassa. Ihmisten odotukset ja tavoitteet työelämässä ovat saattaneet muuttua. Voi olla, että kokemukset työelämän kiristymisestä eivät niinkään kerro lisääntyneestä kuormituksesta vaan työelämään liittyvistä epävarmuudesta, peloista ja yleisestä tyytymättömyydestä.