Miten stressi kehittyy psykologisesti?
Amerikkalainen psykologi Richard Lazarus ja hänen seuraajansa toivat 1960-luvulta lähtien stressitutkimukseen psykologisen ja erityisesti yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta korostavan painotuksen. Psykologisissa stressiteorioissa yksilön omilla tulkinnoilla, odotuksilla ja voimavaroilla on keskeinen merkitys stressin kehittymisessä (Lazarus 1971, Pearlin ym. 1981, Lazarus & Folkmann 1984). Nämä yksilölliset tekijät ovat stressiprosessin aikana yhdessä perimän ja muiden yksilöllisten ominaisuuksien kanssa monipuolisessa vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa (Friedman 1990).
Psykologisen näkemyksen mukaan ihmisen toiminta ei ole ympäristöön ja stressitekijöihin suoraan reagoivaa, vaan ajattelun ja tunteen välittämää lähtien jo stressitilanteiden tulkinnasta. Sekä ympäristöä että yksilöä voidaan arvioida objektiivisten, todennettujen ominaisuuksien ja subjektiivisten, koettujen tai tulkittujen, ominaisuuksien avulla. Psykologiset stressiteoriat korostavat subjektiivisen kokemuksen merkitystä etenkin henkisen hyvinvoinnin kannalta (Lazarus 1971, Pearlin ym. 1981, Lazarus & Folkman 1984).
Tasapainomalli
Tasapainomallin mukaan ristiriita ihmisen ja ympäristön välillä (person-environment fit, P-E fit, Edwards ym. 1998, Tinsley 2000) käynnistää stressin. Stressi ei siis kumpua pelkästään yksilöstä eikä johdu vain ympäristöstä, vaan se on lähtöisin yksilön ja ympäristön yhteensopimattomuudesta. Ristiriitaa voi esiintyä toisaalta ympäristön vaatimusten ja yksilön mahdollisuuksien välillä sekä toisaalta yksilön odotusten ja toiveiden ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien välillä. Stressi voi siis seurata yhtä todennäköisesti siitä, että ympäristö ei vastaa yksilön tarpeisiin kuin siitä, että yksilö ei kykene vastaamaan ympäristön vaatimuksiin.
Transaktionaalinen malli
Transaktionaalisen mallin mukaan (Lazarus 1971, Lazarus & Folkman 1984) stressin syntymistä edeltää yksilön tekemä monivaiheinen arviointiprosessi. Jotta stressi käynnistyy, on yksilön arvioitava, että
- tilanne tai asia on hänelle merkityksellinen
- tilanne tai asia sisältää jonkinlaista uhkaa hänen hyvinvoinnilleen ja
- hänellä ei ole riittävästi keinoja selviytyä tilanteesta.
Selviytymiskeinot voidaan karkeasti jaotella edelleen
- olosuhteita muuttaviin (problem-focused coping) tai
- reagointia lieventäviin (emotion-focused coping).
Voimavarojen säilyttämisteoria
Voimavarojen säilyttämisteorian (conservation of resources, COR, Hobfoll 1998) mukaan ihmiset pyrkivät hankkimaan ja ylläpitämään erilaisia voimavaroja ja suojautumaan voimavarojen menetyksiltä. Voimavarat voivat olla
- konkreettisia asioita (esim. talo tai tietokone)
- olosuhteita (esim. toimiva parisuhde tai vakituinen työ)
- henkilökohtaisia ominaisuuksia (esim. vuorovaikutustaidot tai pystyvyyden tunne) tai
- energiaa (esim. rahaa tai henkiset voimavarat).
Stressiä syntyy silloin, kun
- yksilö menettää voimavaroja
- voimavarojen menettäminen vaikuttaa todennäköiseltä tai
- yksilön panostaminen voimavarojen hankkimiseen ei johda voimavarojen lisääntymiseen.
Yksilön on käytettävä voimavaroja, jotta hän
- voi hankkia lisää voimavaroja
- välttyy voimavarojen menetyksiltä ja
- toipuu voimavarojen menetyksestä (Hobfoll 1998).
Mitä enemmän ihmisellä on voimavaroja, sitä helpompi hänen on hankkia uusia voimavaroja ja sitä pienempi riski hänellä on menettää voimavaroja. Koska voimavarat ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, niiden menettämistä pyritään kaikin puolin välttämään.