Mitkä yksilölliset ominaisuudet suojaavat stressiltä?
Persoonallisuuden piirteillä voi olla myös stressiltä suojaava merkitys. Esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuus ja tunnollisuus ovat osoittautuneet hyödyllisiksi piirteiksi monissa työelämän tehtävissä. Ulospäinsuuntautuneisuus on keskeinen piirre, kun kuvataan persoonallisuuden eroja ihmisten välillä. Ulospäinsuuntautuneisuus tarkoittaa muutakin kuin sitä, että ihminen haluaa olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ulospäinsuuntautuneisuudelle on ominaista se, että ihminen
- innostuu herkästi
- kokee myönteisiä tunteita
- on aloitteellinen ja vireä.
Ulospäinsuuntautuneisuuden osa-alueista nimenomaan innostuneisuus, energisyys ja johtamiskyky olivat ominaisuuksia, jotka suojaavat ulospäinsuntautuneita ihmisiä työstressiltä ja lisäävät heidän työtyytyväisyyttään (Hintsa ym. 2010a, Hintsa ym. 2010b; Hintsanen ym. 2011). Pelkästään seurallisuus tai ihmisistä kiinnostuneisuus eivät siis ole stressiltä suojaavia tekijöitä.
Ulospäinsuuntautuneisuus on temperamenttipohjainen, peritty taipumus, eikä tämä taipumus muutu helpolla. Ujo ja vetäytyvä ihminen ei todennäköisesti koskaan muutu vilkkaaksi seurapiiri-ihmiseksi, mutta kokemuksen myötä hän voi kyllä harjaantua toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Temperamentin muuttamiseen ei ole tarvettakaan, koska kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan työpaikoilla. Työhyvinvointia voi sen sijaan parantaa varmistamalla yhteensopivuus työtehtävien ja työntekijän persoonan välillä.
Ihmiset, jotka eivät ole ulospäinsuuntautuneita, stressaantuvat tehtävissä, joissa heiltä vaaditaan suurta panosta sosiaalisiin kontakteihin, uusiin tapahtumiin ja jatkuvaan muutokseen. Esimiesten olisi huomattava, että näiltä ihmisiltä ei pidä vaatia liikaa tällaisissa tehtävissä. Toisaalta luontaisesti ulospäinsuuntautuneet ihmiset kokevat mielihyvää ja innostusta uusista haasteista ja ihmiskontakteista. Heiltä voi vaatia tällaista panosta ilman, että he stressaantuvat.
Ulospäinsuuntautuneiden ihmisten stressinsietokyky on yleensä hyvä, ja siksi heille kannattaa antaa johtamistehtäviä sellaisissa tilanteissa, jotka vaativat muutosta ja uudistuksia. Ulospäinsuuntautuneisuus ei ole sen parempi piirre kuin "matala ulospäinsuuntautuneisuus", vaan kyse on yksilön ominaisuuksien ja ympäristön välisestä sopusoinnusta.
Tunnollisuus on persoonallisuuden piirre, jota luonnehtii pitkäjännitteisyys, sitkeys ja järjestelmällisyys. Meta-analyysit ovat osoittaneet tunnollisuuspiirteen hyödylliseksi persoonallisuuden piirteeksi työn tekemisen kannalta. Tunnollisuus on yhteydessä
- työtehtävien loppuun saattamiseen
- tehokkuuteen
- järjestelmällisyyteen ja
- ylipäätään hyvään suoriutumiseen työssä (Dudley ym. 2006).
Tunnolliset pystyvät rakentamaan itselleen jäsentyneen ympäristön, joka auttaa työn hallinnassa ja sen kautta johtaa korkeaan työtyytyväisyyteen. Tunnolliset ihmiset ovatkin tyytyväisiä työhönsä ja kokevat vähemmän kuormitusta ja loppuunpalamisen tunteita kuin vähemmän tunnolliset (Grant & Langan-Fox 2007, Judge ym. 2002). Tunnollisuus näyttää suojaavan työstressiltä ja edistävän hyvää suoriutumista työssä.
Ulospäinsuuntautuneet kokevat vaikuttavansa työhönsä
Ulospäinsuuntautuneisuuden on todettu olevan yhteydessä vähäisempään stressin kokemiseen ja parempaan hyvinvointiin työssä. Ulospäinsuuntautuneisuus oli meta-analyysin mukaan myös yhteydessä siihen, että ihminen koki voivansa vaikuttaa työhönsä.
Judge ym. 2002, Grant & Langan-Fox 2007.
Ulospäinsuuntautuneet kokevat vähemmän stressiä
Suomalaisissa seurantatutkimuksissa ulospäinsuuntautuneet kokivat aikuisena vähemmän työkuormitusta. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset kokivat myös laboratoriossa esitetyt tehtävät miellyttäviksi ja jännittäviksi sen sijaan, että olisivat kokeneet ne stressaaviksi. He eivät myöskään stressaantuneet haasteellisissakaan tehtävissä, ja tehtävän jälkeen heidän elimistönsä palautui normaalitilaan nopeasti. Toisin sanoen he eivät kokeneet kielteistä stressiä ennen tehtävää, tehtävän aikana eivätkä sen jälkeen. Lisäksi heillä oli nopea palautumiskyky ja he kykenivät siirtymään ongelmitta seuraavaan tehtävään.
Hintsa ym. 2010a & 2010b, Hintsanen ym. 2009 & 2011, Heponiemi ym. 2003 & 2004, Keltikangas-Järvinen ym. 1999, Puttonen ym. 2005, Ravaja ym. 2006.
Tunnollisuudella on kuitenkin ilmeisesti yläraja, jonka jälkeen sen vaikutus kääntyy kielteiseksi. Liiallinen tunnollisuus saattaa altistaa ihmisen ylisuorittamiselle ja täydellisyyden tavoittelulle. "Ylitunnollisilla" ja miellyttämishaluisilla ihmisillä on voimakkaat sellaiset elimistön reaktiot, jotka on perinteisesti liitetty stressiin (Keltikangas-Järvinen ym. 1999).
Ylenpalttinen tunnollisuus saattaa myös johtaa siihen, että ihminen ei osaa luovuttaa silloinkaan, kun kaikki merkit viittaavat siihen, ettei enää kannata jatkaa (Siegrist 2002). Työelämässä kyky luovuttaa ja kääntää toiminta toiseen suuntaan ovat tärkeitä ominaisuuksia silloin, kun näyttää siltä, että suunta on väärä. Kyky joustaa omissa, henkilökohtaisissa tavoitteissa ehkäisee myös stressaantumista ja siitä mahdollisesti seuraavaa työuupumusta.