Mitä stressinhallinta tarkoittaa?
Stressinhallinnalla (coping) tarkoitetaan kaikkia ihmisen yrityksiä, niin toiminnan kuin ajatusten tasolla, selviytyä voimavarat ylittävistä sisäisistä tai ulkoisista vaatimuksista ja kestää vaatimusten aiheuttamaa painetta (Lazarus & Folkman 1984, Dewe ym. 1993, Cartwright & Cooper 1996).
Stressinhallinta voidaan luokitella kolmeen ryhmään:
- yritykset muuttaa stressitilannetta, pienentää ristiriitaa vaatimusten ja mahdollisuuksien välillä tai poistaa stressitekijä kokonaan,
- yritykset muokata omaa näkemystä tilanteesta, sen merkityksestä tai omista selviytymiskeinoista ja
- yritykset lievittää stressitilanteessa koettuja oireita ja kohentaa omia yleisiä voimavaroja (Pearlin & Schooler 1978).
Stressinhallinnan keinot voidaan ryhmitellä myös sen mukaan, pyritäänkö vaikuttamaan
- stressin aiheuttajaan eli alkuperäiseen ongelmaan (problem-focused coping) vaiko
- stressin kokemuksiin tunteen ja ajattelun tasolla (emotion-focused coping).
Ongelmaan keskittyvien keinojen avulla ihminen voi pyrkiä muuttamaan ulkoista tilannetta ja poistamaan stressin lähteen. Jos stressinlähde on esimerkiksi rahanpuute, ihminen voi ryhtyä säästämään rahaa. Jos stressinlähde on liian vaativa työ, ihminen voi kouluttautua työn vaatimuksia vastaavalle tasolle. Jos stressinlähde on epäinhimilliset työolosuhteet, ihminen voi vaihtaa työpaikkaa.
Tunnekeskeisillä keinoilla lievennetään stressin vaikutuksia säätelemällä omia tunteita. Ihminen voi rauhoittaa itseään, rentoutua, itkeä tai raivota. Tunnekeskeiset keinot eivät aina ole tehokkaita, koska niihin voi liittyä ongelmien liiallista märehtimistä ja omissa kielteisissä tunteissa piehtaroimista. Tunnekeskeisiin keinoihin luetaan myös ongelman kieltäminen ja välttäminen sekä toive-ajattelu. (Lazarus & Folkman 1984, Dewe ym. 1993, Cartwright & Cooper 1996.)
Ei ole olemassa yhtä takuuvarmaa stressinhallintakeinoa. Se, mikä kulloinkin auttaa ja on mahdollista tehdä, vaihtelee tilanteen mukaan. Lyhyellä aikavälillä (esim. kaksi viikkoa) huomion keskittäminen pois ongelmasta voi olla lopputuloksen kannalta edullista, mutta tätä pidemmällä aikavälillä arvioituna tarkkaavaisuuden suuntaaminen stressin aiheuttajaan tuottaa enemmän tulosta (Suls & Fletcher 1985). Tilannetta muuttavia hallintakeinoja pidetään yleisesti tehokkaampina kuin tunteisiin vaikuttavia (Vitaliano ym. 1985, Rick & Guppy 1994, Ingledew ym. 1997), mutta niitä ei ole aina mahdollista käyttää. Työntekijöillä voi esimerkiksi olla hyvin vaihtelevat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työtilanteeseensa.
Oma asennoituminen ongelmiin on myös todettu hyvinvoinnin kannalta keskeiseksi. Tämä perustuu siihen, että asenne vaikuttaa toimintaamme. Kun ongelmiin suhtaudutaan myönteisesti, ryhdytään usein tekemään jotain ongelman ratkaisemisen eteen (Nezu 1987, D´Zurilla & Sheedy 1991). Kun tehdään jotain, ongelman ratkeaminen etenee todennäköisemmin kuin jos ei tehdä mitään.
Myönteinen suhtautuminen ongelmaan sisältää esimerkiksi sen, että
- ollaan valmiita huomaamaan ongelman olemassaolo
- hyväksytään ongelmien kuuluvan jokapäiväiseen elämään
- lähestytään ongelmia aktiivisesti ja
- uskotaan ongelmien ratkeavan ennen pitkää tavalla tai toisella.