Kaikkea stressistä

Miten psykologinen palautuminen toimii?

Kaikkea stressistä
1.1.2012
Mikael Sallinen ja Kirsi Ahola

Palautuminen on prosessi, jonka aikana yksilön tila palautuu kuormitusta edeltävälle tasolle ja kuluneet voimavarat täydentyvät (Geurts & Sonnentag 2006, Kinnunen & Feldt 2009, Kinnunen & Rusko 2009).

Psykologinen palautuminen tapahtuu neljän mekanismin avulla (Siltaloppi & Kinnunen 2007, Sonnentag & Fritz 2007, Kinnunen & Feldt 2009, Pennonen 2011):

  • irrottautuminen
  • rentoutuminen
  • tekemisen kontrollointi
  • taitojen hallinta.

Nämä voidaan edelleen jakaa passiiviseen ja aktiiviseen palautumiseen sen mukaan, liittyvätkö ne kuormitustilanteen pysäyttämiseen vai voimavarojen täydentymiseen. Irrottautuminen ja rentoutuminen palvelevat ensisijaisesti passiivista palautumista eli kuormituksen pysäyttämistä. Sen sijaan tekemisen kontrollointi ja taitojen hallinta edistävät aktiivista palautumista eli ne edesauttavat voimavarojen uudistumista ja elpymistä.

Irrottautuminen katkaisee kuormituksen. Yksilö siirtyy tilaan, jossa hän ei tee eikä ajattele työtään. Käytännössä ihminen siis lähtee pois työpaikaltaan ja keskittää huomionsa muihin asioihin. Työasioiden pohtiminen, sähköpostin lukeminen ja työpuhelut estävät palautumista, koska ne ylläpitävät kognitiivista virittyneisyyttä ja kuluttavat voimavaroja.

Rentoutuminen madaltaa virittyneisyyttä ja saa aikaan myönteisen tunnetilan. Rentoutumista edistävät tarkoituksellinen lepääminen sekä muu, omalle työlle vastakkainen matalan intensiteetin toiminta (esim. tietotyöläiselle luonnossa liikkuminen tai musiikin kuuntelu).

Tekemisen kontrollointi antaa ihmiselle mahdollisuuden toimia omaehtoisesti ja tehdä itselleen mieluisia asioita. Tätä edistää se, että ihminen voi itse päättää, mitä asioita, miten ja milloin hän vapaa-ajallaan tekee.

Taitojen hallinta tarjoaa mahdollisuuksia pystyvyyden kokemiseen. Sitä edistää sellainen vapaa-ajalla tapahtuva korkean intensiteetin toiminta, joka tarjoaa haasteita, oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Tällaiset haasteet ja kokemukset ovat erityisen hyödyllisiä työstä palautumisen keinoja. (Siltaloppi & Kinnunen 2007, Sonnentag & Fritz 2007, Kinnunen & Feldt 2009, Pennonen 2011.)