Miten työntekijöiden ja työpaikkojen stressiä voidaan vähentää?
Stressiä voidaan vähentää tai ehkäistä monin eri tavoin. Työpaikan toimenpiteet voidaan luokitella sen mukaan, mihin ne kohdistuvat (yksilöön, ryhmään tai yhteisöön sekä organisaatioon) ja mikä niiden tavoite on (ennaltaehkäisy, korjaaminen tai hoito) (Elo ym. 2001a, Schaufeli & Enzman 1998, Ivancevitch ym. 1990).
Yksilöön kohdistuvia toimenpiteitä voidaan toteuttaa sekä yksilötasolla että ryhmätasolla:
- Työntekijöille voidaan esimerkiksi opettaa tekniikoita, jotka auttavat säätelemään stressireaktioita.
- Yhteisöinterventiot kohdistuvat tavallisimmin vertaistukeen, työryhmän vuorovaikutukseen ja toimintatapoihin. Niissä sovelletaan yleensä osallistavia menetelmiä.
- Organisaatiotason interventiot kohdistuvat organisaation rakenteisiin ja prosesseihin. Ne voivat olla myös kokonaisvaltaisia työhyvinvointiohjelmia, jotka sisältävät kaikkia edellä mainittuja elementtejä.
Stressiä vähentävien toimenpiteiden jaottelu tavoitteen mukaan vastaa terveydenhuollon preventiokäsitettä. Preventiolla tarkoitetaan toimenpiteiden ennaltaehkäisevää luonnetta. Preventiiviset toimenpiteet jaotellaan primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventioon.
Primaaripreventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tähtäävät stressin kehittymisen ehkäisemiseen. Esimerkiksi työprosessi suunnitellaan niin hyvin, että stressiä ei pääse kehittymään. Nämä toimenpiteet on yleensä suunnattu koko henkilöstölle.
Sekundaaripreventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään stressiä muokkaamalla tai korjaamalla asioita, jotka sitä synnyttävät. Esimerkiksi työpaikalla voidaan lisätä työn voimavaratekijöitä tai kehittää parempia vuorovaikutuskäytäntöjä tiedossa oleville riskiryhmille.
Tertiääripreventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka pyrkivät tukemaan ja vahvistamaan toiminnan edellytyksiä. Nämä sisältävät korjaavia, hoitavia ja kuntouttavia toimenpiteitä, jotka on yleensä suunnattu niille, joilla jo on stressiä.
| Elo ym. 2001a (mukaillen Schaufeli & Enzman 1998 & Ivancevitch ym. 1990). | ||||
| Kohde | ||||
|---|---|---|---|---|
| Tavoite | yksilö | työyhteisö: yksilön ja organisaation vuorovaikutus | organisaatio | yhteiskunta |
| primaaripreventio |
|
|
|
|
| sekundaaripreventio |
|
|
|
|
| tertiääripreventio (hoito) |
|
|
|
|
Työyhteisön kehittämishankkeet ovat Suomessa yleisiä. Puolet työssäkäyvistä suomalaisista raportoi osallistuneensa työpaikallaan työyhteisön kehittämishankkeeseen viimeisen kolmen vuoden aikana (Kauppinen ym. 2010). Kaksi kolmasosaa oli osallistunut työilmapiiritutkimukseen. Suomessa on myös vuosien varrella toteutettu lukuisia työelämän laadun ja työhyvinvoinnin kehittämiseen tähtääviä valtakunnallisia ohjelmia (esim. TYKES), joiden puitteissa on läpiviety tuhansia kehittämisinterventioita (Alasoini 2011). Hankkeet on pääsääntöisesti koettu myönteisesti ja hyödyllisiksi niin organisaatioiden kuin ihmisten taholta.
Interventiolla voidaan vähentää stressiä
Työyhteisön kehittämishankkeita kartoittaneiden kansainvälisten katsausten mukaan suurin osa stressi-interventioista (69 %) oli hyödyntänyt vain rentoutus- ja meditaatiotekniikoita. Harvinaisimpia olivat työpaikan toimintoihin tai rakenteisiin liittyvät interventiot. Toisessa katsauksessa todettiin, että ennaltaehkäisevien interventioiden (primaaripreventio) osuus oli lisääntynyt vuosien 1997–2005 välisenä aikana noin puoleen.
Työikäisiin kohdistuvien interventioiden vaikuttavuutta koskevien katsausten mukaan erityisesti sekä ajattelutapoihin että käyttäytymiseen vaikuttavia tekniikoita sisältävillä interventioilla oli saatu myönteisiä vaikutuksia ihmisten kuormittuneisuuteen, mutta tehokkaimpia interventioita olivat sellaiset, jotka kohdistuivat yhtäaikaisesti sekä ihmisiin että organisaatioon. Näitä on kuitenkin toteutettu harvoin ja niiden toteuttaminen on vaativaa.
Richardson & Rothstein 2008, LaMontagne ym. 2007, van der Klink ym. 2001, Semmer 2006.