Voiko yksilöllistä stressinhallintaa parantaa?
Yksilöiden ja ryhmien voimavarojen vahvistamiseen tähtääviä interventioita on kehitetty paljon ja niiden vaikuttavuudesta on myös kertynyt näyttöä. Kansainväliset tutkimukset stressinhallinta-interventioista ovat koskeneet pääosin yksilöiden ajatteluun tai reagointiin kohdistuvia riskiryhmille suunnattuja interventioita (Richardson & Rothstein 2008). Työpaikoilla sovellettavat menetelmät toteutetaan tavallisesti ryhmissä, joihin osallistuvat on valittu esimerkiksi stressioireilun perusteella. Ryhmissä harjoitusten lisäksi tukea antavat muut ryhmän jäsenet ja ryhmän vetäjä.
Menetelmiä stressin vähentämiseksi yksilötasolla
Katsausten mukaan ajattelutapoihin, tunteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamaan pyrkivistä eli kognitiivis-behavioraalisista interventioista on ollut eniten hyötyä stressin oireiden vähentämisessä (esim. Richardson & Rothstein 2008).
Hollantilaisten hoito-ohjeesta suomalainen sovellus
Hollantilaisesta hoito-ohjeesta on Suomessa muokattu työterveyshuollon käyttöön menetelmä, joka hyödyntää kognitiivisia ja kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä stressin hallinnan parantamiseksi ja stressioireiden vähentämiseksi. Menetelmä auttaa stressiä kokevaa asiakasta arvioimaan ja jäsentämään omaa toimintaansa ja kokemuksiaan sekä opettelemaan keinoja hallita stressiä ja estää sen syntymistä. Interventio on toiminnallinen ja ratkaisukeskeinen.
Van der Klink ym. 2003, Räisänen & Karila 2007, Räisänen 2012.
Monimutkaisessa, muuttuvassa maailmassa tarvitaan myös menetelmiä, jotka auttavat ihmistä ymmärtämään paremmin omaa kokemusmaailmaansa. Tietoisuustaitoja kehittävä interventio, joka pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, pyrkii edistämään tunne- ja toimintatottumusten säätelyä (Teasdale 1999).
Tietoisuustaitoja harjoittelemalla pyritään parantamaan tunteiden prosessointikykyä ja vahvistamaan stressinhallintakykyä. Harjoittelu auttaa myös rentoutumaan. Tietoisuustaito-interventioiden hyödystä on näyttöä muun muassa osana uusiutuvan masennuksen, stressin ja uupumuksen hoitoa (Baer 2003). Niistä on todettu olevan hyötyä myös työssä käyville.
Tietoisuustaito-interventio vähensi stressiä
Hoitoalan ammattilaisten kokema stressi väheni merkittävästi kahdeksan viikon tietoisuustaito-interventiolla. Interventio lisäsi myös koettua elämänlaatua ja itsearvioitua myötätuntoa.
Shapiro ym. 2005.
Rentoutusta ja meditaatiota hyödyntävät menetelmät ovat kaikkein yleisimpiä, vaikka niillä saadaan aikaan tutkimusten mukaan vain keskitasoisia tuloksia (Richardson & Rothstein 2008). Rentoutustekniikoiden suosio perustunee siihen, että ne ovat halpoja ja helppoja toteuttaa. Rentoutusohjeita on saatavilla jopa internetistä, kun taas kognitiivis-behavioraalisia interventioita toteuttavat koulutetut ammattilaiset yksilö- tai ryhmäistunnoissa.
Stressineuvonta lievittää ahdistusta
Neuvonnalla tarkoitetaan interventiota, joka ottaa huomioon asiakkaan tai ryhmän yksilölliset tarpeet ja jonka tavoitteena on saada aikaan muutos psyykkisessä toiminnassa tai käyttäytymisessä. Kymmenen tutkimusta sisältäneessä katsauksessa todettiin, että työpaikalla tapahtuva stressiä koskeva neuvonta voi lievittää ahdistuneisuutta, stressiä ja masentuneisuuden kokemuksia. Neuvonta myös vähensi sairauspoissaoloja ja lisäsi työtyytyväisyyttä sekä työhön sitoutumista. Jopa lyhytkestoinen tiedon jakaminen psyykkisistä ongelmista todettiin hyödylliseksi stressioireiden vähentämisessä
Donker ym. 2009, McLeod 2010.
Ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin samassakin tilanteessa. Myös stressiä aiheuttaviin tilanteisiin voidaan reagoida eri tavoin. Jo pitkään on neuvottu, että stressiä tai sen kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää tulemalla tietoiseksi esimerkiksi työhön liittyvistä stressitekijöistä ja niiden vaikutuksista sekä kehittämällä tarkoituksenmukaisia ja monipuolisia tapoja reagoida eri tilanteissa (Willert ym. 2009, Limm ym. 2011). Näitä reaktiotapoja on kutsuttu selviytymiskeinoiksi tai coping-strategioiksi.
Tietoisuutta ja valmiuksia lisäävä interventio vähensi stressiä
Kontrolloidussa koeasetelmassa tutkittiin sellaisen intervention vaikutusta, jolla pyrittiin lisäämään tietoisuutta stressitilanteista työpaikalla ja kehittämään valmiuksia toimia näissä tilanteissa Ohjelmassa pyrittiin myös osallistujien henkilökohtaisten voimavarojen tunnistamiseen ja vahvistamiseen sekä luomaan vastavuoroisen sosiaalisen tukemisen kulttuuria työpaikalle. Interventio sisälsi ensin 24 ryhmäistuntoa, jotka kestivät kukin 45 minuuttia, 2 kokopäiväistä istuntoa ja lopuksi vielä 4 istuntoa (á 45 min.) seuraavan 8 kuukauden aikana. Toimintatapa oli ratkaisukeskeinen ja pohjautui työelämän tositapausten käsittelyyn.
Tutkimukseen osallistuneet arvottiin koe- ja kontrolliryhmiin (87 henkilöä kussakin). Osallistujien stressikokemuksia ja -reaktioita seurattiin vuoden ajan. Vuoden aikana reaktiivisuus stressitilanteissa väheni molemmissa ryhmissä, mutta koeryhmässä enemmän kuin kontrolliryhmässä. Stressi väheni myös elimistön tasolla (autonomisen hermoston reagointi) enemmän koe- kuin kontrolliryhmässä.
Limm ym. 2011.