Miten stressiä mitataan?

Stressin mittaaminen perustuu ihmisen omiin tai asiantuntijan tekemiin arvioihin ihmisen hyvinvoinnista, oireista ja kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä fysiologisiin mittauksiin (Noble 2002, Kopp ym. 2010). Stressiprosessi saattaa olla hyvin pitkään yksilön sisäinen eikä näy ulospäin. Siksi sen tunnistaa alkuvaiheissa parhaiten ihminen itse.

Hyvinvoinnista kertovat positiivissävytteinen tai neutraali tunnetila ja toiminnan sujuminen elämän eri rooleissa. Yksilölliset kokemukset vaihtelevat luonnostaan ja niinpä satunnaiset poikkeamat hyvinvoinnista eivät vielä kerro stressistä. Stressin voimistuessa ja jatkuessa oireita alkaa esiintyä enenevässä määrin ja vähitellen ne alkavat myös näkyä ulospäin.

Oireiden tunnistamiseksi on laadittu itsearviointiin perustuvia lomakkeita. Toistaiseksi ei ole löydetty yksinkertaisia, luotettavia fysiologisia mittareita stressin tunnistamiseksi. Mittaukset kuitenkin voivat antaa merkittävää täydentävää tietoa stressitasojen muutoksista tai palautumisesta.

Kriisit ja suuret elämänmuutokset, niin myönteiset kuin kielteisetkin, vaativat psyykkistä prosessointia ja haastavat ihmisen arkitoimintaa. Siksi stressin mahdollisuutta voi arvioida myös tarkkailemalla niitä olosuhteita, joissa elää. Mikäli valmistautuu pääsykokeisiin, on irtisanottu tai elää ruuhkavuosia pienten lasten, urakehityksen ja omista vanhemmista huolehtimisen pyörteissä, stressin esiintymisen todennäköisyys kasvaa. Asiantuntijoiden käyttöön on puolestaan laadittu erilaisia arviointimenetelmiä, joiden avulla on mahdollista arvioida ja seurata esimerkiksi työolosuhteiden terveellisyyttä ja turvallisuutta.