Miten voi itse arvioida stressiä?

Itsearviointi on kaikkien saatavilla oleva väline stressin tunnistamiseksi. Varhaisessa vaiheessa koettu stressi ei näy ulospäin ja sen vaikutuksia pystytään jonkin verran tahdon voimalla estämään tai ainakin lievittämään. Siksi tässä vaiheessa sressiä arvioidaan usein siihen liittyvien kokemusten kautta. Päällimmäisenä on kokonaisvaltainen aktivaatiotila ja virittyneisyys. Oleellista on kiinnittää huomiota tapahtuneisiin muutoksiin omissa kokemuksissaan tai omassa toiminnassaan.

Varhaisessa vaiheessa kokemusten yhteys oireiden aiheuttajaan on selvillä ja tämä asia on ajallisesti kohtalaisen lähellä. Haasteen poistuessa hyvinvointi yleensä palautuu.

Arkipäiväiset kokemukset saattavat kertoa stressistä:

• Toiminta ei suju hyvin elämän eri rooleissa.
• Ei ehdi tekemään asioita ajoissa tai kunnolla.
• Mieliala on kielteissävytteinen.
• Tunteet ailahtelevat ja näkyvät herkästi.
• Pienet käytännön asiat unohtuvat.
• Ei jakseta ottaa uutta tietoa vastaan.
• Ei malteta osallistua sosiaaliseen toimintaan.
• Ei pystytä rentoutumaan.
• Ei ehditä huolehtimaan perustarpeista.
• Esiintyy nukahtamis- tai nukkumisvaikeuksia.

Pitkään jatkuttuaan stressikokemus muuttuu. Oireet alkavat muistuttaa työuupumuksen ja masennuksen oireita. Tällöin oireiden yhteys niiden aiheuttajaan voi jo olla etäinen ja osin epäselväkin. Oireet haittaavat kuitenkin jo selkeästi toimintaa ja elämänlaatua eikä niitä voida enää tahdonvoimalla säädellä. Krooninen stressi vaikuttaa toimintaa hidastavasti ja heikentää aikaansaamista työssä.