Miten asiantuntija voi arvioida stressiä?
Koetun stressin tai muiden tunnetilojen tunnistamiseksi on laadittu erilaisia itsearviointimenetelmiä, joita käytetään kyselytutkimuksissa. Mittareita on eri laajuisia yhdestä kysymyksestä kokonaisiin patteristoihin (McDowell 2010). Stressin arvioinnissa on hyödyllistä käyttää mittareita, joista löytyy suomalaisia viiteaineistoja.
Työstressikyselyn (Elo ym. 1990 & 2012) kysymys stressistä on todettu päteväksi menetelmäksi stressin määrittämiseen ryhmätasolla (Elo ym. 2003). Kysymyksessä stressi määritellään sen oireiden esiintymisen perusteella. Ryhmät, joiden vastaukset keskimäärin eroavat toisistaan, kokevat eri määrin stressiä. Voimakkaat kokemukset ja runsaat oireet kertovat stressin mahdollisuudesta, kun oireita ei selitä jokin muu tekijä, esimerkiksi elimellinen sairaus.
Kyselymenetelmien avulla voidaan selvittää myös psykososiaalisia työolotekijöitä (Tabanelli ym. 2008, Kauranen ym. 2011, ILO 2012). Niitä voidaan käyttää sekä työyhteisön tasolla että haastattelun pohjana yksittäisen työntekijän kohdalla. Yleisesti käytössä olevia kyselymenetelmiä ovat
- QPS Nordic (Elo ym. 2001b)
- Työstressikysely™ (TSK™; Elo ym. 1990 & 2012)
- Parempi Työyhteisö® (ParTy®; Pahkin ym. 2010a), jonka toteuttaa Työterveyslaitos tai lisenssin ostanut organisaatio.
Nämä kyselymenetelmät kartoittavat työn kuormitustekijöiden ja työn voimavaratekijöiden esiintymisen voimakkuutta (yksilötaso) ja yleisyyttä (yhteisötaso). Runsaat kuormitustekijät ja vähäiset voimavaratekijät viestivät mahdollisesta stressistä.
Työ ja terveys Suomessa
Osa Työstressikyselyn kysymyksistä sisältyy Työterveyslaitoksen säännöllisesti toteuttamaan "Työ ja terveys Suomessa" tutkimukseen, jossa kartoitetaan muutaman vuoden välein suomalaisten työoloja ja hyvinvointia. Tämän avulla työntekijän tai työyhteisön vastauksista saatuja jakaumia voidaan verrata ajankohtaiseen tilanteeseen suomalaisessa työväestössä.
Kauppinen ym. 1997, 2000 & 2010.
Työn integroitu kokonaiskuormituksen arviointimenetelmä TIKKA
TIKKA on työtehtävää tai työkokonaisuutta arvioiva tarkistuslista-menetelmä. Siinä on kuvattu työn, työympäristön ja työyhteisön tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä terveysongelmia, tapaturmia, ammattitauteja tai muita haittoja. Arviointia varten tietoa kerätään työstä monipuolisesti haastattelun, havainnoinnin ja erilaisten dokumenttien avulla.
Menetelmän viidestä osasta kaksi, työn psyykkiset kuormitustekijät ja työn sosiaaliset kuormitustekijät, arvioivat työn mahdollisia psykososiaalisia stressitekijöitä. Menetelmä on tarkoitettu ensisijaisesti työterveyshuoltojen, työsuojelun sekä muiden työssään työkuormitusta arvioivien asiantuntijoiden käyttöön. Arvioinnin tekeminen edellyttää perehtyneisyyttä työn ja sen kuormittavuuden analysointiin.
Lindström ym. 2005.
| Arvioinnin osatekijä | Vaatimus |
|---|---|
| Lindström ym. 2005. | |
| Arviointimenetelmä | Mittaako oikeita asioita? Onko tarpeeksi kattava? |
| Arvioijat | Osaavatko käyttää menetelmää? Ymmärtävätkö menetelmän taustan ja tulkinta-mahdollisuudet? |
| Tulosten koonti | Onko stressitekijöiden terveysvaikutuksista tutkimustietoa? Onko stressin vähentämisestä tutkimustietoa? |
| Tiedon hyödyntäminen | Voidaanko saatua tietoa hyödyntää työn kehittämisessä tai työntekijän tilanteen helpottamisessa? |