Miten stressi muuttuu työuupumukseksi?

Stressin ja työuupumuksen määritelmät poikkeavat toisistaan. Työuupumus nimetään usein kroonisen stressitilanteen seurauksena tai ilmenemismuotona. Työuupumuksella tarkoitetaan psykologiassa useimmiten oireyhtymää, johon kuuluvat kroonista stressitilannetta kuvaavan uupumusasteisen väsymyksen lisäksi myös asenteelliset muutokset työtä ja omaa ammatillista aikaansaamista kohtaan. Fysiologisessa tutkimuksessa työuupumuksen oireilla tarkoitetaan pääasiassa uupumusasteista väsymystä.

Useimmiten stressin ja työuupumuksen välistä suhdetta kuvataan jatkumona, jossa pitkään jatkunut virittyneisyys aiheuttaa kielteisiä muutoksia kokemuksen, käyttäytymisen ja suoriutumisen tasolla. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten ja milloin stressi muuttuu työuupumukseksi. On epäselvää, onko kyse siitä, että riittävän vahvana riittävän pitkään jatkuneesta stressitilanteesta seuraa työuupumus vai muuttuuko stressi pitkään jatkuessaan laadullisesti erilaiseksi.

Fysiologiset stressimallit kuvaavat uupumustilan stressiprosessin osana ja päätepisteenä: stressiprosessi alkaa neutraalista virittyneisyystilasta ja päättyy pitkään ja voimakkaana jatkuttuaan lopulta uupumukseen.

Fysiologisesti työuupumus saattaa näyttäytyä laadullisesti erilaisena kuin stressitilanne. Psykologisesti työuupumusta arvioidaan sen koettujen oireiden esiintymisellä.