Miten työuupumus kehittyy?
Työuupumusta on yleensä kuvattu kolmiulotteisena ilmiönä (Kalimo ym. 2006, Maslach 1993, Maslach ym. 1996). Yleisimmin käytössä olevan määritelmän mukaan työuupumukseen kuuluu
- uupumusasteinen väsymys eli ekshaustio
- kyynistyneisyys ja
- alentunut ammatillinen itsetunto.
Toisissa määritelmissä työuupumuksella tarkoitetaan vain uupumusasteista väsymystä tai uupumusasteisen väsymyksen ja kyynistyneisyyden yhdistelmää (Schaufeli ym. 2009, Schaufeli ym. 1993), sillä joissain tutkimuksissa alentunut ammatillinen itsetunto on ollut epäyhtenäisesti yhteydessä muihin työuupumuksen oireisiin.
Työuupumus oireyhtymänä
Työuupumuksen seurauksiin (Ahola 2007, Toppinen-Tanner 2011) ja työuupumuksen toteamisessa käyttävien mittareiden rakenteeseen (Mäkikangas ym. 2010, Toppinen-Tanner 2011) liittyvät tutkimukset tukevat näkemystä työuupumuksen alkuperäisestä kolmiulotteisesta rakenteesta.
Työuupumuksen oireista ensin mainittua eli uupumusasteista väsymystä on pidetty lähinnä kroonisen stressiä kuvaavana ja joskus siitä vaikeasti erotettavana oireena. Uupumusasteiseen väsymykseen liittyy tunne siitä, että on aivan lopen uupunut eikä jaksaisi aamulla nousta kohtaamaan uutta työpäivää. Kyynistyneisyyttä on pidetty psyykkisenä puolustuskeinona kuormittavassa tilanteessa. Siihen liittyy voimakas etääntyminen työstä ja sen merkityksellisyydestä sekä työnilon katoaminen. Ammatillisen itsetunnon heikentyminen on seurausta kahdesta ensimmäisestä oireesta. Sitä kuvaa tunne siitä, ettei suoriudu työstään tai hallitse työasioita.