Miten työuupumuksen oireet etenevät?
Työuupumuksen kehittymistä on kuvattu prosessina, jossa työn epäsuhta käynnistää prosessin, joka pitkään jatkuessaan ja edetessään lopulta täyttää työuupumuksen tunnusmerkit (ks. kuva «»1). Työuupumusprosessin taustalla on yleinen stressiteoria, jonka mukaan epäsuhta ihmisen voimavarojen ja odotusten sekä työn vaatimusten ja voimavarojen välillä aiheuttaa stressiä, joka pitkään jatkuessaan kuluttaa voimavarat loppuun ja aiheuttaa työuupumukselle tyypilliset asennemuutokset työtä ja sen merkitystä kohtaan ja lopulta itsetunnon romahtamisen ja jopa sairastumisen. Näin työuupumus on määritelmänsä mukaisesti työstressin seuraus.
Stressiä kokiessaan ihminen ponnistelee ratkaistakseen ristiriitatilanteen, mutta uupuessa voimavarat ehtyvät ja siten sopeutumismahdollisuudet vähenevät. Voidaan ajatella, että työuupumuksen oireista ekshaustio eli voimakas uupumusasteinen väsymys liittyy stressioireiluun, mutta kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen edustavat stressiin verrattuna laadullisesti erilaista, työuupumukselle ominaista oirekuvaa.
Toisaalta kyynistyneisyys on usein tutkimuksissa liittynyt työuupumuksen oireista ekshaustioon, ja sen voi nähdä olevan myös stressitilanteen ratkaisemiseen liittyvä puolustuskeino: kun ristiriitatilanne ei ratkea, etäisyyden ottaminen toimii itsen suojaamisena mahdottomassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan ole tahdonalainen selviytymiskeino vaan ennemminkin tiedostamaton puolustuskeino (defenssimekanismi). Työuupumuksen laadulliset kehittymiskuvaukset vahvistavat näkemystä siitä, että pitkään jatkuessaan stressi aiheuttaa työuupumusta (Hakanen 2004).
Viimeisimmän väestötason tutkimustiedon mukaan suomalaisten kokeman työuupumuksen oireista painottui aiemmasta poiketen alentuneen ammatillisen itsetunnon oireilu (Ahola ym. 2004 & 2006). Eräät tutkijat ovatkin esittäneet mallin, jossa juuri ammatillisen itsetunnon oireet olisivat keskeinen työuupumusprosessin käynnistävä ongelma (van Dierendonck ym. 2001). Tätä on selitetty sillä, että nykyiset, erityisesti henkiset, työn vaatimukset ja uuden oppimisen vaatimukset ovat työelämässä niin korkeat, että ne saattavat käynnistää työuupumuksen kehittymisen.
On mahdollista, että työuupumuksen luonne onkin muuttumassa tai erilaistumassa niin, että prosessi saattaa käynnistyä eri tavoin esimerkiksi erilaisissa tehtävissä toimivilla. Useimmat tutkimustulokset työuupumuksen oireiden pysyvyydestä jo oireilevilla ihmisillä (Mäkikangas ym. 2011) ja oireiden kehittymisjärjestyksestä (Taris ym. 2005, Toppinen-Tanner ym. 2002) tukevat kuitenkin kehittymisprosessia, jossa uupumusasteinen väsymys aloittaa työuupumusprosessin ja alentunut ammatillinen itsetunto kehittyy sen seurauksena.
Vaikka hyvin monenlaiset työn stressitekijät ovat yhteydessä työuupumukseen, on vain vähän tutkimuksia (Borritz ym. 2005), jotka osoittaisivat työn stressitekijöiden ennustavan työuupumusta itsenäisesti pitkällä aikavälillä. Tätä on selitetty sillä, että työuupumusoireilu on pitkällä aikavälillä hitaasti kehittyvää ja melko pysyvää, joten oireilussa ei tapahdu muutoksia, joita stressitekijät voisivat selittää. Toisaalta on vain vähän tutkimuksia, joissa olisi monella mittauksella selvitetty sekä stressitekijöiden että työuupumuksen muutoksia erilaisilla aikaväleillä. Useimmat tutkimukset on lisäksi tehty ihmisillä, jotka ovat olleet työssä jo pidemmän aikaa, jolloin ei oikeastaan päästä käsiksi siihen kehitysvaiheeseen, jossa stressioireita vasta aletaan kokea ja jossa ne pikkuhiljaa muuttuisivat työuupumukseksi.
Työuupumuksen oireiden kehittyminen vie aikaa
Työterveyslaitoksessa tehtiin tutkimus, johon osallistui kolmen kuntaorganisaation vastatulleita työntekijöitä. Tarkoitus oli selvittää, miten uusien työntekijöiden sosiaalistuminen tapahtuu ja miten stressi alkaa kehittyä kuormittavassa muutostilanteessa eli uuteen työympäristöön sopeutumisen aikana. Ajatuksena oli päästä kiinni stressin kehittymiseen "alusta alkaen". Vastatulleille lähetettiin ensimmäinen kysely n. 3 kuukautta työssä aloittamisen jälkeen, ja heidän tilannettaan seurattiin kolmella kyselyllä ensimmäisen puolentoista vuoden aikana.
Tutkimuksessa todettiin, että työuupumuksen pistemäärät laskivat alkuvaiheen jälkeen, mutta nousivat taas seurannan loppua kohden. Tätä ilmiötä kutsutaan kuherruskuukausi-ilmiöksi. Selityksenä tälle ilmiölle voi olla se, että uuden työn aloittamisen jälkeen työpaikka ja sen ihmissuhteet nähdään myönteisessä valossa, mutta näkemykset työpaikasta ja työtehtävästä arkipäiväistyvät tai todenmukaistuvat ajan myötä. On myös mahdollista, että uusi työntekijä saa muilta työntekijöiltä ja esimieheltä innostuneen vastaanoton ja tulokkaalle halutaan antaa myönteinen kuva työpaikasta alkuvaiheissa, mikä vastavuoroisesti lisää uuden työntekijän myönteisiä käsityksiä työstä ja työpaikasta. Työuupumus-ilmiökin löydettiin alun perin juuri työuransa alkuvaiheissa olevien nuorten ihmissuhdetyötä tekevien työntekijöiden keskuudessa.
Jokisaari ym. 2011.