Miten stressi liittyy masennukseen?
Masennusta (depressio) ilmenee lieväasteisesta oireilusta aina vakaviin masennusoireyhtymiin (masennustilat). Vakava masennustila on oireyhtymä, jossa tiettyjä oireita, kuten masentunutta mielialaa, mielihyvän tai kiinnostuksen menetystä ja väsymystä esiintyy vallitsevasti vähintään kahden viikon ajan siten, että ne aiheuttavat toimintakyvyn laskua ja elämänlaadun heikkenemistä (DSM-IV, American Psycological Association 1994).
Masennuksen riskitekijöitä
Lieväasteinen masennusoireilu on varsin yleistä. Vallitsevan käsityksen mukaan masennus on monitekijäinen sairaus, jonka taustalla on erilaisia kulttuurisia, yhteiskunnallisia, sosiaalisia, psykologisia, biologisia ja persoonallisuuden rakenteeseen liittyviä tekijöitä (Hammen 2005). Vakuuttavaa näyttöä on saatu muun muassa kuormittavien elämäntapahtumien, stressin, ihmissuhderistiriitojen ja heikon sosiaalisen tuen tai sosioekonomisen aseman (esim. köyhyys, työttömyys) vaikutuksesta masennukseen (Lönnqvist 2009).
Ensimmäinen masennusjakso puhkeaa tavallisesti stressaavan elämäntapahtuman jälkeen, mutta masennuksen uusiutuessa stressillä on pienempi merkitys tai aiempaa vähäisempi stressi riittää laukaisemaan uuden masennusjakson (Monroe & Harkness 2005).
Masennus on yleisin sairaus
Suomalaista väestöä edustavassa Terveys 2000 tutkimuksessa vähintään lieväasteista oireilua koki 20 % suomalaisesta 30 vuotta täyttäneestä väestöstä. Diagnostiset tautikriteerit täyttävää vakavaa masennustilaa oli sairastanut edeltävän vuoden aikana 6,5 % väestöstä, mikä vastaa kansainvälisissä tutkimuksissa havaittua tasoa. Työssäkäyvillä suomalaisilla masennus on hieman harvinaisempaa (5,3 %) kuin työttömillä (9,5 %). Masennustila on yleisin yksittäinen työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus Suomessa.
Pirkola ym. 2002, 2005 & 2009, Eaton ym. 2008, Honkonen ym. 2007.
Työstressin ja masennuksen yhteys
Työstressin ja masennuksen yhteyttä tutkittiin aluksi siten, että psyykkistä terveyttä mitattiin itsearvioidun oireilun tai psyykkisen hyvinvoinnin mittareilla. Vasta myöhemmin alettiin käyttää kliiniseen masennusdiagnoosiin perustuvia mittareita. Molemmat mittaustavat ovat käyttökelpoisia. Psyykkisen hyvinvoinnin mittarit palvelevat ensisijaisesti ennaltaehkäisyä ja työhyvinvoinnin kehittämistä, kun taas kliiniset mittarit palvelevat lisäksi kliinistä käytäntöä.
Masentaako työstressi?
Kun kaikki työstressimalleja käyttäneet 7 seurantatutkimusta, joissa mielenterveysmittari perustui diagnostiset kriteerit täyttävään masennukseen, koottiin yhteen, todettiin, että korkeat työn vaatimukset olivat yhteydessä 1,3-kertaiseen, heikko työn hallinta 1,2-kertaiseen, vähäinen työssä saatu sosiaalinen tuki 1,4-kertaiseen ja ponnistelun ja palkitsevuuden välinen epäsuhta 1,4-kertaiseen masennusriskiin.
Tutkimuksessa oli kuitenkin keskeinen menetelmiin liittyvä puute: useimmiten sekä työstressi että masennus perustuivat vastaajan omaan arvioon. Lisäksi sekoittavia tekijöitä oli huomioitu vain vähän.
Bonde 2008.
Objektiivisesti arvioidun kuormituksen ja masennuksen välinen yhteys
Suomalaisessa tutkimuksessa käytettiin sairaalaosaston täyttöastetta objektiivisena työkuormituksen mittarina. Tulosten mukaan ylikuormitetuilla osastoilla hoitohenkilöstön masennusriski kasvoi. Työtoverin arvioon perustuvaa stressimittaria käytettäessä havaittiin, että stressi ennusti sairauspoissaoloja psyykkisesti oireilevilla työntekijöillä, mutta ei päätymistä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyystä.
Virtanen ym. 2007 & 2008, Vahtera ym. 2010.
Työntekijöiden kokemus oikeudenmukaisuudesta on noussut yhdeksi työntekijöiden terveyttä ennustavaksi tekijäksi (Kivimäki ym. 2002a & 2005a). Tutkimusnäyttöä työssä koetun epäoikeudenmukaisuuden yhteydestä masennukseen on kuitenkin vasta vähän (Ndzabone ym. 2012). Muutamat suomalaiset ja englantilaiset seurantatutkimukset ovat osoittaneet johtamiskäytäntöjen ja kohtelun epäoikeudenmukaisuuden ennustavan masennusta ja psyykkistä oireilua (Netterström ym. 2008).
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus voi lisätä sairauspoissaoloja
Suomalaisessa kuntasektorin tutkimuksessa seurattiin sairauspoissaoloja ja havaittiin, että työssä koettu epäoikeudenmukaisuus lisäsi masennuksesta ja ahdistuksesta johtuvia sairauspoissaoloja.
Hammen 2005.
Stressi voi siis olla masennuksen taustalla. On kuitenkin vielä ratkaisematta, miksi stressi aiheuttaa toiselle masennuksen ja toiselle ei. Selityksen arvellaan liittyvän yksilöllisiin eroihin, niin biologisiin kuin elämänhistoriaan liittyviin tekijöihin ja yksilöllisiin voimavaroihin, joita ihmisellä on käytettävissään. On myös arveltu, että krooninen ja akuutti stressi voivat yhtaikaa esiintyessään aiheuttaa erityisen suuren masennusriskin. Esimerkiksi vaikean elämäntapahtuman ja kroonisen työstressin yhdistelmä voisi laukaista masennuksen.