Lisääkö stressi työtapaturmia ja muunlaisia riskejä?
Työtapaturma on nopea ja ennalta arvaamaton tapahtuma, jonka seurauksena työntekijä loukkaantuu fyysisesti (Saarela & Laitinen 1991). Yli neljä viidesosaa tapaturmista johtuu loukkaantuneen työntekijän toiminnasta, mitä kutsutaan inhimilliseksi virheeksi (Salminen & Seppälä 1994). Stressi on yksi niistä tekijöistä, joka voi edesauttaa inhimillisen virheen ja sitä kautta työtapaturman tapahtumista.
Koetun stressin ja työtapaturmien välillä havaittiin yhteys
Stressin ja työtapaturmien yhteydestä laaditun kirjallisuuskatsauksen mukaan stressi lisäsi tapaturmariskiä 30 prosentista aina 360 prosenttiin asti. Ammattiryhmistä stressin on havaittu olevan yhteydessä työtapaturmiin ainakin amerikkalaisilla lennonjohtajilla, australialaisilla työntekijöillä, taiwanilaisilla petrokemian työntekijöillä ja tanskalaisilla maanviljelijoillä. Toisaalta stressin ja tapaturmien välillä ei havaittu yhteyttä japanilaisilla työntekijöillä.
Johnston 1995, Niemcryk ym. 1987, Hilton & Whiteford 2010, Savery & Wooden 1994, Li ym. 2001, Glassrock ym. 2006, Murata ym. 2000.
Stressi ennusti työtapaturmiin joutumista
Saksalaisessa tutkimuksessa 200 miespuolista työntekijää, jotka olivat olleet osallisina työtapaturmassa, ryhmiteltiin sen mukaan, millainen osuus heillä oli ollut tapaturmaan. Ryhmän A jäsenet olivat olleet pääasiallisesti vastuussa työtapaturmasta, kun ryhmän B jäsenten vastuu oli vähäisempi. Tutkimus osoitti, että A-ryhmäläiset kokivat työnsä stressaavammaksi kuin B-ryhmäläiset. He myös huolehtivat enemmän rahasta, olivat tyytymättömämpiä kotioloihinsa ja heillä oli enemmän ongelmia sekä parisuhteessa että naapurisuhteissa. A-ryhmäläiset olivat myös B-ryhmäläisiä useammin sitä mieltä, että heidän yrityksessään rikotaan turvallisuusohjeita.
Thomae 1963.
Stressitekijät ennustivat työtapaturmiin joutumista
Suomalaisia sairaalatyöntekijöitä koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että koettu stressi ei ollut yhteydessä työtapaturmiin, mutta työn stressitekijät olivat. Heikot päätöksentekomahdollisuudet työssä, vähäinen mahdollisuus käyttää omia taitojaan sekä hyvin yksitoikkoinen työ lisäsivät tapaturmariskiä. Lisäksi ongelmat suhteissa toisiin ihmisiin ja työtovereihin olivat yhteydessä työtapaturmiin.
Salminen ym. 2003.
Myös psykososiaalisten ja työympäristön stressitekijöiden on havaittu olevan yhteydessä työtapaturmiin ja ammattitauteihin. Näitä ovat muun muassa
- seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhka (Brown ym. 2011)
- ympäristöongelmat
- väkivallan uhriksi joutuminen
- nälkä
- työn ulkopuolisista tekijöitä johtuva väsymys (Cordeiro & Dias 2005) ja
- melu (Melamed ym. 1992).
Stressin yhteys potilaiden väkivaltaisuuteen
Suomalaisessa sairaala-aineistossa todettiin, että psykiatrisella osastolla työskentelevän hoitohenkilökunnan työkuormitus oli yhteydessä psykiatristen potilaiden väkivaltaisuuteen työntekijöitä kohtaan. Työkuormitusta arvioitiin potilaspaikkojen täyttöasteen perusteella. Niillä psykiatrisilla osastoilla, joiden potilaspaikoista vähintään 95 % oli täytettynä, hoitavalla henkilökunnalla oli 72 % kohonnut riski joutua päällekäydyksi. Vain aikuisia hoitavilla osastoilla riski oli 204 % suurempi. Vertailukohtana käytettiin suositeltua, korkeintaan 85-prosenttista täyttöastetta. Potilasmäärällä ei ollut yhteyttä omaisuuteen kohdistuviin väkivallan tekoihin.
Virtanen ym. 2011.
Stressin yhteys sairaalabakteerien tarttumiseen
Työntekijöiden ylikuormituksesta voi aiheutua haittaa myös asiakkaille. Suomalaisessa sairaala-aineistossa havaittiin, että sellaisilla sairaalaosastoilla, joiden henkilökunnalla esiintyi runsaasti
- työstressiä (ponnistelun ja palkitsevuuden epäsuhta)
- pitkiä työvuoroja
- epäoikeudenmukaiseksi koettua työnjakoa
- huonoa yhteistyötä esimiesten kanssa ja
- luottamuksen puutetta työntekijöiden kesken, potilailla todettiin useammin sairaalabakteereita muihin osastoihin verrattuna. Sairaalabakteerin tarttumisen riski kasvoi työolotekijöiden myötä 80–170 %.
Virtanen ym. 2009a.