Vaikuttaako stressi tuottavuuteen?
Työstressiin liittyvien kustannusten määrän arvioitiin vuonna 2002 olevan Euroopassa noin 20 miljardia euroa vuosittain (EU-OSHA 2009). On arvioitu, että työpaikan psykososiaaliset tekijät liittyvät noin joka kolmanteen sairauspoissaolooon (Duijts ym. 2007, Nielsen ym. 2006). Stressin taloudellisia vaikutuksia on useimmiten pyritty arvioimaan sen vaikutuksena sairauksien eli käytännössä sairauspoissaolojen kustannuksiin työpaikoille. Taustalla on oletus, että läsnäolevat, terveet ja motivoituneet ihmiset ovat kaikista tuottavimpia, sillä he pystyvät antamaan työlle parhaan panoksensa (Koopmanschap ym. 2005). Lisäksi tietoja sairauspoissaoloista kerätään systemaattisesti, joten näiden tietojen käyttäminen on käytännössä mahdollista.
Koska stressi on jatkumo lievistä stressioireista pitkittyneeseen stressiin ja uupumukseen ja jopa työkyvyttömyyteen ja sairauteen, sen osuutta tuottavuudessa on vaikea kokonaisuudessaan arvioida. Useimmiten ei arvioida stressin tuottavuusvaikutusta työssäoloaikana, vaan puhutaan stressin vaikutuksesta työtulokseen tai työsuoritukseen. Tuottavuusvaikutuksia arvioitaessa myös sillä on merkitystä, millä tasolla kustannuksia arvioidaan. Sairauksista esimerkiksi depression hoito yksilötasolla tai edes työpaikan tasolla aiheuttaa vähän kustannuksia verrattuna muihin sairauksiin, mutta koska sitä esiintyy paljon ja se aiheuttaa runsaasti sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä, sen kustannukset ovat kansanterveydellisesti eli yhteiskunnan tasolla suuret (Loeppke ym. 2007).
Työn stressitekijöiden yhteys työkyvyttömyyseläkkeisiin
Suomalaisessa kunta- ja sairaala-aineistossa havaittiin, että työstressi (korkeat työn vaatimukset yhdistyneenä vähäiseen työn hallintaan) ennusti tulevaa työkyvyttömyyseläkettä. Merkitsevä yhteys havaittiin sekä yksilötasolla että ryhmätasolla tarkasteltuna. Yksilötasolla kukin arvioi itse oman työkuormituksensa, ja ryhmätasolla työntekijän työkuormituksen määrä perustui muiden tiimiläisten arvioon. Riski työkyvyttömyyseläkkeen myöntöön korkean kuormituksen ryhmässä oli matalaan verrattuna 2,8-kertainen yksilötasolla ja 2,3-kertainen ryhmätasolla arvioituna runsaat kolme vuotta kestäneessä seurannassa.
Laine ym. 2009
