Kulttuurit kohtaavat työpaikalla
Tutkittua
Eniten tulijoita entisestä Neuvostoliitosta
- Vuonna 2012 ulkomailta muutti Suomeen 31 280 henkeä. Määrä on suurin itsenäisyyden aikana (Tilastokeskus 2013a).
- Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui vakituisesti yli 257 000 ulkomaalaista syntyperää olevaa henkilöä mukaan lukien maahanmuuttajat, jotka ovat itse syntyneet Suomessa, mutta joiden molemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Heistä työikäisiä (15–64-vuotiaita) oli 77 prosenttia. Vastaava osuus Suomen kansalaisista oli 65 prosenttia. Työikäisistä ulkomaalaista syntyperää edustavista suurimmat ryhmät olivat
- Viro (12 prosenttia)
- entinen Neuvostoliitto, poisluettuna Viro (12 prosenttia)
- Somalia (4 prosenttia)
- Irak (4 prosenttia)
- entinen Jugoslavia (3 prosenttia). (Tilastokeskus 2012.)
Yhä useammalla suomalaisella työtoverina maahanmuuttaja
- Vuonna 2010 Suomessa työskenteli noin 91 000 Suomessa vakituisesti asuvaa ulkomaalaista syntyperää olevaa henkilöä siivoojasta tutkijaan. (Tilastokeskus 2013b).
- Vuonna 2011 suurimmalla osalla TE-toimistojen ulkomaalaisista työn- hakijoista oli keskiasteen tai ylemmän perusasteen koulutus. Ulkomailla tutkintonsa suorittaneet, joita oli suuri osa työnhakijoista, luokitellaan ryhmään koulutus tuntematon. (Sisäasianministeriö 2013.)
- Suomalaisista työssäkäyvistä jo kaksi viidestä työskentelee työpaikalla, jossa on maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä (Työterveyslaitos 2013).
Maahanmuuttajien määrä, ja samalla maahan tulevien kirjo, on jatkuvassa kasvussa. Vuonna 1995 Suomessa oli noin 65 000 ulkomaisia kieliä äidinkielenään puhuvaa, vuonna 2011 heitä oli jo noin 245 000 (Tilastokeskus 2012). Heidän joukossaan on eri kansallisuuksia, eri syistä maahan tulleita ja eritasoisesti suomen kieltä osaavia. Suomeen saapuu lisäksi niin korkeasti koulutettuja kuin lukutaidottomia maahanmuuttajia. Suomeen tulevat maahanmuuttajat eivät siis muodosta yhtenäistä ryhmää, mutta heitä yhdistää kokemus maahanmuutosta ja se, että useimmat tulevat kulttuureista, jotka poikkeavat suomalaisesta.
Kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, hän ei tuo mukanaan pelkkää työvoimaansa vaan myös kulttuurinsa ja alkuperänsä. Myös suomalaisilla työpaikoilla on omat, suomalaiseen kulttuuriin perustuvat tapansa ja käytäntönsä, jotka saattavat olla muualta tulleille vieraita.
Kulttuurin ajatellaan koostuvan sekä tiedostetuista, ulospäin näkyvistä merkeistä että tiedostamattomista arvoista ja tavoista. Kulttuuri läpäisee niin jokapäiväisen elämän arkiset asiat kuin suuret arvokysymykset. Myös työpaikalla nämä kulttuurin ulottuvuudet lomittuvat toisiinsa työntekijöiden identiteeteissä ja työyhteisön käytännöissä.
Työpaikan kulttuuri muodostuu esimerkiksi seuraavista asioista:
- työyhteisön arvopohja
- sosiaalisten suhteiden hierarkia
- toimintatavat
- ilmapiiri
- suhtautuminen erilaisiin tilanteisiin
- työyhteisön henki.
Sekä paikallisella, alueellisella kulttuurilla että vähemmistöryhmän kulttuurilla on omat
- näkyvät kulttuurit (esimerkiksi pukeutuminen, ruokatottumukset, vuotuisjuhlat, tervehtiminen ja muu tapakulttuuri)
- maailmankuva ja arvot (esimerkiksi mikä elämässä on tärkeää, mikä on häpeällistä, minkälainen käytös on sallittua, kenellä on oikeus käyttää valtaa).
Oikein johdettuna monikulttuurinen henkilöstö hyödyttää työyhteisöä monella tapaa. Työyhteisö, jonka työntekijät tulevat eri kulttuureista, saattaa edesauttaa muun muassa vastavuoroista oppimista. Kulttuurien kohdatessa monet itsestään selvinä pidetyt asiat kyseenalaistuvat, mikä avartaa näkökulmia.
Esimerkiksi pienen pohjoissuomalaisen yrityksen myyntipäällikkö kuvaili eri kulttuuria edustavan työntekijän vaikuttaneen myönteisesti työpaikan ilmapiiriin. "Porukan henki on mielestäni parempi, kun hänet on otettu töihin." Henkeä olivat nostattaneet "uudet tuulet työpaikalla" sekä uuden työntekijän myönteinen asenne, "joka tarttuu". Lisäksi yhteinen vastuunotto siitä, että vielä melko heikosti suomea puhuva maahanmuuttaja menestyy tehtävissään, oli myyntipäällikön mukaan parantanut työpaikan ilmapiiriä.
Työskentely kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä voi opettaa tasa-arvoista suhtautumista kollegoihin, esimiehiin ja alaisiin. Se voi tutustuttaa suunnitelmallisuuteen, järjestelmällisyyteen ja perinpohjaisuuteen perustuviin käytäntöihin. Tästä kertovat kokemukset työpaikoilta, joissa on ollut usean kulttuurin edustajia jo jonkin aikaa.
Monikulttuurisuus saattaa kuitenkin luoda myös jännitteitä työyhteisössä. Työntekijät näkevät itsensä ja arvioivat muita omien kulttuuristen, sosiaalisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa pohjalta. Omat ja muiden näkemykset eivät aina ole sopusoinnussa keskenään, mikä voi synnyttää hankauksia. Niiden taustalla on usein väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että toisen osapuolen tulkinnat ja toiminnan tarkoitus oletetaan liian samanlaiseksi kuin omamme.