Uudella tavalla rakentuva työaika

Joustavuutta vai esteitä?

Työtunnit lisääntyvät, jos työntekijä ei voi tauottamalla muuttaa päivän rakennetta tai esimies ei ole ottanut huomioon tavoitteiden asettamisessa työskentelytavasta johtuvia ajankäyttöä muuttavia tekijöitä. Työntekijä voi työskennellä lähes rajoituksetta ajasta ja paikasta riippumatta.

Positiivisen tulkinnan mukaan työn ja vapaa-ajan lomittuminen tekee elämästä kokonaisempaa, ja työajan säätely muuttuu joustavammaksi. Kriittisen tulkinnan mukaan yksityiselämän suojelu tulee vaikeaksi. Korkea viikkotuntimäärä voi muodostua esteeksi sitoutua terveyttä edistävään tai palauttavaan harrastukseen. Ihmisten erot ovat suuria, ja osalle epäsäännöllinen työaika soveltuu hyvin ilman merkittäviä terveyshaittoja.

Perinteinen työaika (klo 9–17) on muuttunut niin sanotuksi tehtäväajaksi, jolloin työntekijälle annetut määräaikaan mennessä valmiiksi saatettavat tehtävät rytmittävät työntekoa. Työajan muuttumisen tavoitteena ei ole pidentää kokonaistyöaikaa. Jos työntekijällä on vaikeuksia rajata työaikaansa eikä hän avoimesti raportoi todellisia työtuntejaan esimiehelle, esimiehen on mahdoton havaita, miten pitkiä aikoja hänen alaisensa työskentelevät. Myös eri tehtäviin varattavan työajan tarpeen arviointi muuttuu vaikeaksi, jos esimiehellä ei ole tietoa todellisesta työtehtäviin käytetystä ajasta.

Palautuminen

Työaikaa on hyvä arvioida sekä viikkotuntimäärän että palautumiselle jäävän ajan näkökulmasta. Työntekijät tinkivät helposti omasta palautumis- ja lepoajastaan, jos työssä koetaan kiireen tunnetta tai työ kiinnostavuutensa ja haasteellisuutensa vuoksi johtaa toistuvasti pidentyneisiin työpäiviin. Toisaalta lyhytkin piipahdus sähköposteihin illalla ennen nukkumaan menoa saattaa käynnistää huolen hoidettavista asioista tai seuraavan päivän töistä. Tällöin palautumisprosessi keskeytyy ja uni usein häiriintyy.

Palautuminen on ihmisen hyvinvointia ylläpitävä prosessi, jonka aikana voimavarat täydentyvät. Tätä prosessia voidaan tarkastella sekä psykologisesta että fysiologisesta näkökulmasta. Erittäin tärkeää on pystyä irtautumaan psykologisesti työstä, rentoutumaan ja nukkumaan riittävästi. Fysiologisen palautumisen kannalta tärkeintä on riittävä uni ja stressitön vapaa-aika. Keskeytymättömän vuorokausilevon pituus on oltava vähintään yhdeksän tuntia. Palautuminen on tärkeää kaikille, myös niille, jotka kokevat nauttivansa työstään.

Tehokkaimpia keinoja palauttaa voimavarojaan vapaa-ajalla on irrottautuminen työstä ja rentoutuminen. Vaikka keinot rentoutua ja irrottautua työstä ovat yksilöllisiä, joitakin yleisesti hyväksi koettuja keinoja on olemassa. Irrottautumista edistää liikunta, sosiaaliset suhteet, perheen kanssa puuhailu ja pidättäytyminen työnteosta. Hyviä rentoutumiskeinoja ovat lepäilyn ja oleilun lisäksi aktiivinen liikunta tai luonnossa oleskelu. Tärkeä on löytää itselle mieluisat toiminnot ja välttää liikaa aikatauluttamista. Vapaa-ajan aktiviteetin miellyttävyys edistää palautumista.

Jos työntekijälle ei jää riittävästi aikaa lepoon ja palautumiseen, se aiheuttaa kuormittuneisuuden kokemusta, tyytymättömyyttä ja väsymystä. Pitkään jatkuessaan riittämätön palautuminen on tunnettu terveysriski. Työntekijän voi olla vaikea itse tunnistaa ja arvioida, onko oma palautuminen riittävää, ja siksi on tärkeää opetella havaitsemaan palautumisen tarpeen merkkejä. Riittämättömän palautumisen ensimmäisiä merkkejä ovat ylikuormittumisen ja ärtymyksen tuntemukset, tarve vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, väsymys ja energian puute.

Jos työntekijä kokee, ettei ehdi riittävästi palautua työstään, on syytä keskustella, miten työn sisältöön ja työaikaan voidaan vaikuttaa siten, että palautumisaika saadaan riittäväksi. Sekä esimiesten että työntekijöiden itsensä on hyvä huomioida, että palautumisen tarve lisääntyy myös ikääntymisen myötä.

Työpaikalla on tärkeä keskustella, miten toimintatapoja voidaan kehittää palautumista edistäväksi ja työn vaatimuksien pitämiseksi kohtuullisina.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen

Hyvä henkilöstöpolitiikka ottaa huomioon yksilölliset vaihtelut eri elämäntilanteissa. Tämä tarkoittaa joustoa sekä räätälöintiä työajoissa, työtehtävissä ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista tukevat ratkaisut ovat työpaikoille myös yhä merkittävämpi imagotekijä ja kilpailuvaltti osaavan työvoiman hankinnassa.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaan työkulttuuriin sisältyy työpaikalla vallitsevat asenteet, arvot ja käytännöt, jotka tukevat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Johdon ja esimiesten tuki on tärkeä, samoin se, että yksityis- ja työelämän yhteensovittamisen haasteita pystytään käsittelemään avoimesti. Tavoitteena on elämänkaariajattelu, joka ottaa huomioon ihmisen luonnolliset elämänvaiheet, joista yksi keskeinen on perhe ja siitä huolehtiminen. Työajan pituuden ja työtehtävien ei saisi odottaa venyvän ja siirtyvän työpaikalta toistuvasti ja enenevässä määrin kotiin.

Kun johto eri tasoilla suhtautuu myönteisesti ja tiedostaa henkilöstön yksityiselämän tarpeet, henkilöstö uskaltaa puhua yksityiselämään liittyvistä tarpeista ja käyttää joustoja ja vapaita.