Työolot ja henkinen hyvinvointi
Hyvän mielenterveyden kokonaisuus työssä on kuin mosaiikki: se koostuu työnteon innostavista, haastavista, kehittävistä, virkistävistä, mielekkäistä, tulosta tuottavista, yhteisesti yhteen liimattavista palasista ja heijastaa työpaikan ominaislaatua.
Työelämän perusarvot ovat muotoutuneet vähitellen ihmisoikeusajattelun myötä. Tällainen lähtökohta edellyttää, ettei ihmisen tarvitse toimeentulonsa hankkimiseksi vaarantaa terveyttään.
Ennen työ vaati erityisesti hyvää ruumiillista kuntoa ja kykyä välttää tapaturmia. Ruumiillisen kunnon suojelu ja edistäminen ovat edelleen tärkeitä, mutta ne eivät riitä nykytyöelämän vaatimuksiin. Työtä tehdään henkisin voimavaroin ja työkaluin. Ihmisen päässä ja mielessä ovat kansantalouden menestyksen avaimet. Työn puitteet on luotava sellaisiksi, että "pääkoppa" toimii hyvin. Ennen riitti nopea ja täsmällinen työn tekeminen, nyt tarvitaan kokonaisuuden hahmottamista ja sujuvaa tekemistä jatkuvassa muutostilanteessa.
Tavoite "kestävä ja aktiivinen osallistuminen työelämään" ei tarkoita sitä, että aina ollaan terveitä ja huipputyökykyisiä. Kestävyys on sitä, että huonompienkin vaiheiden jälkeen palaaminen hyvään työntekoon onnistuu. Mielellä ja mielen toimintakyvyllä on tässä tärkeä osuus.
Työhyvinvointi on Suomessa viime vuosina aidosti parantunut. Työn henkinen rasittavuus on vähentynyt, samoin kuin oireena ilmenevä stressi. Työntekijät kokevat organisaation johdon olevan yhä kiinnostuneempi henkilöstön hyvinvoinnista. (Kauppinen ym. 2013.) Moni asia työelämässä on kehittynyt hyvään suuntaan. Työnteon mielekkyyden kokemus näyttää tilastojen valossa kuitenkin alentuneen. (Alasoini 2007, Ylöstalo 2009.) Asiaan on kiinnitettävä huomiota, koska kokemus mielekkyydestä vähentää työn henkistä rasittavuutta ja subjektiivinen arvio on tärkeä lähde työolojen kehittämisessä.
On tärkeää oppia näkemään työympäristöstä, mitkä seikat työoloissa toimivat kaikkien hyvinvointia tukien. Työelämän kokonaisuus koostuu arkityössä monista osasista, jotka yhdessä edistävät hyvää mielenterveyttä. Hyvää tekevä työympäristö vaatii työpaikan arvioimista kokonaisuutena. Työoloja voi katsoa kuten mosaiikkiteosta, joka koostuu monista muodoista ja väreistä.
Psykososiaalinen työympäristö
Psykososiaalisella työympäristöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu
- perustehtävästä, tiedoista ja taidoista
- työn organisoinnista
- työn ja vastuun jaosta
- yhteistyöstä
- yksilöllisestä käyttäytymisestä työyhteisössä ja työn johtamisesta.
Weisbord 1978, Vartia 2005, Soini ym. 2002.
Puhutaan psykososiaalisesta työympäristöstä, ja sen määritelmä on uudenaikaisen työelämäkäsityksen mukainen: työpaikan jäsenet ovat jatkuvassa neuvottelu- ja vuorovaikutussuhteessa. Työpaikan arkea katsotaan monelta kannalta ja havaintoja arvioidaan yhdessä.
Työn johtaminen, työn tavoitteiden määrittely ja työn järjestäminen tarkoituksenmukaisesti ovat yhteistyön, vuorovaikutuksen ja yksilöllisen käyttäytymisen ohella työympäristötekijöitä, joita henkisen hyvinvoinnin kannalta voi seurata. Henkisen hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen kuuluu työturvallisuuslain perusteella työnantajan velvoitteisiin.
Työn rajat ovat laajentuneet. Monet oman tehtävän ulkopuoliset asiat vaikuttavat työhön. Työ monipuolistuu ja toimintaympäristö suurenee. Tarvitaan oma-aloitteisuutta, oman työnteon käsittämistä suuremman kuvion osana ja halua olla mukana työpaikan työn kehittämisessä.