Myötätuntostressiä voi rajata
Auttamis- ja palvelutyössä tarvitaan eläytymistä asiakkaiden tilanteeseen ja myötätuntoista suhtautumista. Myötätunnosta johtuvaa tunnetartuntaa ei välttämättä huomaa, kun sitoutuminen tilanteeseen on vahvaa. Myötätuntostressiä koettaessa vireystaso jää korkealle ja aistit pysyvät valppaina koskettavan työtapahtuman jälkeenkin. Havaitseminen ja muistaminen vaikeutuvat, ja ilmenee asioiden väärintulkitsemista. Myötätuntostressistä voi kehittyä uupumustila, joka voi haitata työskentelyä vahvastikin.
Erityisesti terveyden- ja sosiaalihuollon aloilla auttamistyöhön liittyy riski myötätuntostressin kokemisesta. Näillä työpaikoilla on pyrittävä huolehtimaan palautumisesta ja sen rytmittämisestä työaikana. Psyykkisen kestokyvyn rajoja on seurattava, tunteista on keskusteltava ja tilanteita on käytävä läpi yhdessä. Työhön liittyvät ajatukset eivät saa vallata mieltä vapaa-aikana. Etääntyminen traumaattisista tapahtumista tai vaikeista keskusteluista on tärkeää.
"Se rasittaa, on omalla tavallaan raskasta, mutta lyhyessä ajassa oppii, ettei vie kotiin juttuja. On hyvä työyhteisö, jaetaan ja puretaan asioita, en yksin haluaisi tehdä tätä työtä."
Sosiaalityöntekijä
Vaikean tilanteen, hälytystehtävän tai kriisityön jälkeen voidaan järjestää tietoisesti palautumisaikaa, esimerkiksi työaikaa voidaan käyttää eri tavalla kuin tavallisesti. Palautumispäivään varataan rauhalliset puitteet, niin että halutessa on mahdollisuus taukoihin tai verkkaiseen liikuntaan. Mielen voi antaa päivän aikana tyhjentyä ajatuksista ja tunteista. Tässä vaiheessa ei analysoida työssä tehtyjä ratkaisuja. Tällaista päivää työssä voi nimittää "villasukkapäiväksi" tai "kirjahyllypäiväksi". (Palosaari 2008.)
"Paluu neljän viikon komennukselta Haitista Suomeen oli mielenkiintoinen. Olin kuin vapaassa pudotuksessa. Minä olin paikallani ja kaikki ympärilläni kulki kovalla vauhdilla. Päivät ja hetket ja ihmiset suhahtelivat ohitseni, enkä minä välittänyt niistä ollenkaan, se oli omituista. Mutta kun aikaa kului, niin oli pakko tarttua johonkin, en voinut vaan elää omassa horroksessani. Alkuun vähän vastenmielisesti aloin tehdä asioita, kävin kaupassa hakemassa maitoa. Meni parisen viikkoa ja olin jo ihan täysillä mukana vanhassa putkessa."
Plastiikkakirurgi Asko Salmi, Eeva 11/2011
Myötätuntostressiä ehkäistään yhteisellä ammatillisella pohdinnalla. Myös työjärjestelyissä voidaan tehdä muutoksia kuormittumisen keventämiseksi ja etäisyyden saamiseksi. Työyhteisö voi toimia ikään kuin turvaverkkona ja tarjota mahdollisuuden tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Lähityötoverit voivat auttaa työntekijää näkemään tilanne realistisesti ja säilyttämään myötätuntoisen herkkyyden. (Kivistö ym. 2008.)
Työpaikkakohtaisia stressejä
Epätasapainostressi: Päiväkodissa hahmotettiin stressin lähteeksi epätasapaino työn paljouden ja työntekijöiden lukumäärän välillä: "Ei ole tarpeeksi käsiä, jalkoja, sylejä lapsille". Myös aikatauluasiat herättivät stressiä: montaa poikkeavaa tapahtumaa päivän aikana on vaikea kestää, koska tietyt asiat pitää hoitaa joka tapauksessa. Oli tasapainoilua ajan ja tehtävien välillä. Haitallisen stressin seurauksista todettiin, että stressistä tulee ärtyneeksi.
Kokonaisuus hukassa stressi: Kotihoidossa stressiä syntyi, kun oli liian kiire tehdä, päättää tai neuvotella asioista. Päivän tehtävien suunnittelulle ei ollut aamuisin aikaa. Oli tuntu, että työssä "voi raapaista vain pintaa". Stressaantuneena ei voi ajatella selkeästi eikä hahmota työn kokonaisuutta.
Yliviritysstressi: Sosiaalityön ammattilaisten haitallinen työstressi liittyi suureen työmäärään, jonka seurauksena on koko päivän ylivirittynyt olo: "hermot riekaleina, kireä ja puolikiihtynyt olo". Stressaantumista aiheuttivat myös ristiriitaisuudet ohjeistuksissa. Asiakaspalvelussa syntyi stressiä tunnereaktioista asiakkaan tilanteeseen.
Kolmen kerroksen stressi: Autokorjaamossa erottui kolme stressin lajia: Sopiva stressi eli "draivi": "Parempi, kun on paljon tekemistä, toimettomuus on tylsää." Hässäkkästressi: "Poltan päreeni työkalujen etsimisessä." Kasautuva stressi: "Tekemättömät työ painaa." Stressin seurauksena kuvattiin työtehon heikkenevän, asioiden unohtuvan, tapaturmariskin kasvavan sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyvän.
Kivistö ym. 2008.