Mieli työssä

Avunanto on vastavuoroista toimintaa

Mieli työssä
1.9.2013
Eila Kallio ja Sirkku Kivistö

Jokainen joutuu ratkaisemaan, miten paljon ja millä tavalla haluaa olla yhteydessä toisiin työpaikalla. Tarvitaan rauhaa paneutua tehtävään keskittyneesti yksin. Tarvitaan myös yhteistyötä toisten kanssa.

"Nuoret ovat jo jatkuvasti mobiililaitteiden kautta online-tilassa ja valmiita jakamaan sen, mitä löytävät, ei pitämään tietoa omanaan. He toimivat verkostoissa ja hyödyntävät jouhevasti uutta tekniikkaa jakaessaan tietoa, kuvia ja musiikkia. Siinä on mallia työelämälle ja uudelle johtamiselle. Tietojen pihtaaminen elää syvässä suomalaisessa sielunmaisemassa. –- Se pärjää, joka kykenee jakamaan tiedot ja osaamisen ja siten kehittämään jatkuvasti uutta."

Toimitusjohtaja Jorma Löhman (Telma 2013)

Osa töistä on selkeitä, tiedetään millä tavalla asiat on hoidettava. Selkeät työt voi tehdä erinomaisesti arvosanalla kymmenen plus. Osa tehtävistä on hankalia ja epäselviä. Sekä oman hyvinvoinnin että hyvän työtuloksen kannalta voi olla hankalaa, jos joutuu päättämään yksin ja ratkomaan epäselviä asioita, joihin ei ole olemassa yksiselitteisiä toimintatapoja.

Työsuojeluväki on paneutunut yksintyöskentelyyn fyysisen turvallisuuden kannalta. Myös henkiseen yksintyöskentelyyn, esimerkiksi jos ongelmatilanteissa ei voi neuvotella kenenkään toisien kanssa, on hyvä kiinnittää huomiota, ettei työntekijä jää ilman tarvitsemaansa ammatillista tukea.

"Huoltoriitalausunnot tehdään kahden työntekijän voimin, kotikäynnit tehdään kahdestaan ja lastensuojeluneuvottelut käydään kahdestaan."

Sosiaalityöntekijä

Kommentin, tiedon, avun tai neuvon kysyminen on tavallinen vuorovaikutustilanne työssä. Kysyminen, asian esittäminen ja pyytäminen kuuluvat herkkään vuorovaikutuskenttään. Kun on neuvoton, asettuu ikään kuin alttiiksi tapahtumille, eikä tiedä, miten tilanne jatkuu.

Toisaalta auttaminen luo yhteishenkeä, toisaalta se voi olla vuorovaikutuksen rasite. Perehdytyksen tärkeys on hyväksyttyä. Mutta missä kulkevat kysymisen ja auttamisen rajat?

Palvelutyössä auttaminen ja avunpyytäminen on usein työn sujumisen edellytys. Avun antaminen ja saaminen voi myös epäonnistua. Jos auttamisen vastuu tulee liian suureksi, ärtyy jatkuvista avunpyynnöistä ja tekee mieli välttää niitä tilanteita. Jos taas ei saa tarvitessaan apua, tulee ajatus, että on jätetty yksin työtaakkojen kanssa.

"Aina on ihminen lähellä, ei enää olla illassa yksin, puhelin on mukana aina."

Kotihoitaja

Kun työn edellyttämä yhteistyö muiden kanssa toimii hyvin, ei synny haitallista kuormitusta ja saadaan energiaa työn vaativiin vaiheisiin ja kehittämiseen. Esimerkiksi autokorjaamossa tarvitaan voima-avun lisäksi ideoita siitä, miten jokin monimutkainen korjaustyö saadaan tehdyksi nopeammin ja paremmin. Epäselvissä työtilanteissa muiden tulkinta-apu auttaa eteenpäin. (Kivistö ym. 2008.)

"Ollaan niin sidottu toinen toisiimme kaikki. Jos toinen on kädet pystyssä, auttaminen on itsestään selvää."

Kotihoitaja

"Hyvin paljon kysellään toisiltamme, olemme erikoistuneet tietämättämme johonkin."

Varaosamyyjä

Avunsaannin lähteet

Työ ja terveys 2009 tutkimuksen mukaan työntekijä saa tukea työhönsä enemmän työtovereilta kuin esimieheltä. Esimieheltä sai tukea melko paljon ja erittäin paljon 63 % ja työtoverilta 79 %.

Perkiö-Mäkelä 2010.

Hyvässä työporukassa

  • Pidetään työ etusijalla.
  • Puhutaan tavoitteista riittävän usein.
  • Vaalitaan tasa-arvoa.
  • Annetaan tilaa erilaisuudelle.
  • Kehitetään pelisääntöjä ja päivitetään niitä.
  • Otetaan kaikki mukaan.
  • Osataan tehdä sopimuksia.
  • Kuljetetaan tietoa aktiivisesti.