Psykologisen sopimuksen idea kannattaa tunnistaa
Psykologisen sopimuksen rikkoontumisesta
Vuorotyöjärjestelmän siirtymistä perusteltiin henkilöstölle sillä, ettei silloin kukaan joudu irtisanotuksi. Se ei toteutunut, vaan irtisanomiset olivat siinä vaiheessa välttämättömiä. Niinpä vuorotyöjärjestelmä ikään kuin muistutti koko ajan siitä, että työtekijät kokivat tulleensa harhautetuiksi. Työnjohtajien ohjeita ei noudatettu, työtä pitkitettiin, valmistuneesta työstä ei ilmoitettu esimiehille. Puheeksi ottaminen työpaikkakokouksissa ei tuntunut purkavan tilannetta riittävästi. Uudet johtohenkilöt joutuivat pulman eteen; vanha pistos vaikutti arjessa pitkään ja asian hiertävyys kulutti kaikkien energiaa.
Terve mieli työssä -hanke 2008.
Työpaikan toimintatavat ja kulttuuri sisältävät paljon asioita, joista sanotaan "näin meillä on tapana tehdä". Poikkeamat niistä tavoista ovat työpaikkakulttuurin testejä. Niillä koetellaan sallittujen ja kiellettyjen menettelytapojen rajoja.
On olemassa henkilökohtaisempi sopimisen taso, jossa asioita ei laiteta paperille ja josta ei ole valitusmenettelyä. Työntekijän ja työnantajan välille muodostuvaa henkilökohtaista, vaistomaista sopimisen tasoa kutsutaan psykologiseksi sopimukseksi. Työntekijälle on muodostunut käsitys, mitä työnantaja on luvannut ja mitkä ovat omat vastavuoroiset velvoitteet. Tätä sopimisen henkilökohtaista, näkymätöntä tasoa testataan arjessa ja erityisesti muutostilanteissa. Luvatuksi ymmärretyt asiat säilyvät mielessä.
Jokin harmistuminen työpaikalla saattaa näyttää ulkopuolisesta hyvin pieneltä asialta. Hämmästyttää, kuinka pahasti joku on tilanteesta loukkaantunut. Tällöin saattaa olla kysymys psykologisen sopimuksen rikkoontumisesta. Esimerkiksi sairauspoissaolon jälkeinen aika työssä on herkkä vaihe: palaaja tutkailee hienovaraisesti, ovatko aikaisemmat lupaukset ja velvoitteet voimassa vai ei.
Lupaukset ja niistä kiinni pitäminen on eri asia kuin odotukset. Voimme odottaa parannuksia tai pieniä etuuksia työssä. Odotuksissa pettyminen ei tunnu niin henkilökohtaiselta ja kipeältä kuin vaille jääminen luvatuksi ymmärretyssä asiassa. (Rousseau 1995.)