Mieli työssä

Työn ja työkyvyn ongelmat puheeksi

Mieli työssä
1.9.2013
Eila Kallio ja Sirkku Kivistö
  • Miten otan puheeksi psyykkisen jaksamiseni?
  • Miten säilytän arvostavan asenteeni silloinkin, kun joudun puuttumaan vaikeaan asiaan?
  • Mitä puhuminen auttaa?

Useimmat työssäkäyvät arvioivat oman työkykynsä hyväksi ja katsovat työn sujuvan hyvin. Työn henkisten vaatimusten kannalta pitää työkykyään hyvänä tai melko hyvänä 85 % työssäkäyvistä. (Perkiö-Mäkelä & Hirvonen 2013.) Työssä eteen tulevat haasteet pystytään yleensä ylittämään ja voimavarat ja työn vaatimukset saadaan tasapainoon.

Monilla työpaikoilla on luotu tapa seurata työkykyä heikentäviä asioita. Tarpeen tullen pidetään neuvotteluja ja selvitetään tilannetta. On laadittu valtakunnallisia ja työpaikkojen itse kehittämiä ohjeistuksia, miten keskustella ja ottaa puheeksi asioita. Sekä työntekijän että esimiehen on hyvä valmistautua neuvotteluun. Tarvittaessa on käytettävä työsuojelun tai työterveyshuollon asiantuntija-apua. (Ahola 2011.) Tarttuminen tilanteeseen oikeaan aikaan voi olla riittävää ja ehkäistä ongelman vaikeutumista.

Jaksamisesta voi puhua luontevasti työtehtävän ohessa, vaikka hyvin henkilökohtaisiin asioihin ei syvennyttäisikään. Hankalilta tuntuvien tilanteiden havaitseminen ja selvittely kuuluu monimuotoiseen esimiestyöhön. Kuuntelevassa keskustelussa löytyy useimmiten tilanteen ratkaisu.

Merkkejä työntekijän ongelmista

  • Työpäivät pitkittyvät jatkuvasti.
  • Työntekijä huomaa oman työnsä laadun heikentyneen.
  • Työntekijä saa kielteistä palautetta asiakkailta tai työtovereilta.
  • Erimielisyydet työtavoista tai työtehtävistä eivät ratkea.
  • Ristiriidat muiden kanssa lisääntyvät.
  • Sovituista tehtävistä ja aikatauluista kiinnipitäminen ei onnistu.
  • Työntekijä ei jaksa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
  • Työntekijä on huolimaton ja välinpitämätön.
  • Työntekijää huolestuttaa oma käyttäytymisensä töissä.

Ahola 2011 mukaillen Kallio & Kivistö.

Yksilöllinen ongelma otetaan puheeksi, ei väistetä

Työpaikalla yhteisesti luotujen toimintatapojen tuella on helpompi tarttua työssä selviytymisen ongelmaan. Aloitteen neuvotteluun voi tehdä työntekijä itse, esimies, työtoveri tai työterveyshuolto.

Neuvottelutilanteessa rajataan keskustelu työasioihin, jotka liittyvät esimerkiksi työkunnon palautumiseen sairauspoissaolon jälkeen. Esimies ja työntekijä valmistautuvat kumpikin keskusteluun miettimällä, mitä asioita ottavat käsittelyyn ja miten. Työn vaatimusten ja suoriutumisen suhteesta keskustellaan niin yksityiskohtaisesti, että tulee kuvatuksi, mitä hyvään työsuoritukseen sisältyy. Yleisluonteinen toivomus siitä, että työ sujuisi hyvin, ei riitä. Kannattaa sopia tavoitteesta mahdollisimman konkreettisesti ja kuvata toivottu tilanne tarpeeksi täsmällisesti.

"Pystyy hallitsemaan tunteita riittävästi asiakaspalvelussa."

Toimistopäällikkö

"Raportit valmistuvat sovittuna aikana."

Hallintopäällikkö

Merkkejä työpaikan ongelmista

  • Työntekijöillä on häiritsevän ristiriitaisia käsityksiä työn tekemisen tavasta.
  • Työt ruuhkautuvat, eikä määräaikoja pystytä pitämään.
  • Työ on liian rutiininomaista.
  • Keskittymistä haittaavia häiriöitä on paljon.
  • Työhön liittyvä vastuu huolestuttaa.
  • Työstä ei saada eikä hankita palautetta.
  • Huhut häiritsevät toimintaa.
  • Työhön liittyy väkivallan uhkaa, johon ei ole varauduttu riittävästi.
  • Työhön liittyviä kielteisiä tunteita ei saada rakentavasti käsiteltyä.

Lindström ym. 2005 mukaillen Kallio & Kivistö.

Yhteinen ongelma otetaan puheeksi, ei väistetä

Työpaikoilla on enemmän tai vähemmän epäkohtia, ja työntekijät puhuvat niistä keskenään. Kun havainnoista puhutaan, se on ennakoiva vaihe yhteisille palavereille. Jos työpaikalla tehdään hyvää esimiestyötä, jos palaverikäytäntö on säännöllinen ja työsuojelutoimikunta ja ammattiosasto ovat aktiivisia, työolojen epäkohtia nostetaan esiin luontevasti.

Työpaikkakokouksissa hyvän kokouskäytännön mukaiset toimintatavat auttavat luomaan neuvottelusta tuloksekkaan. Ongelmatilanteeseen haetaan ratkaisua ja yhteistä tavoitetta. Sovitut asiat kirjataan muistioon ja asioihin palataan niin pitkään, kunnes ongelmallinen tilanne on lievittynyt riittävästi tai ratkennut.