Työterveysneuvottelu ja työjärjestelyt

Monilla työpaikoilla työterveysneuvottelu (tykyneuvottelu kolmikantapalaveri, yhteisneuvottelu) on jokapäiväistä toimintaa. Neuvottelun tavoitteena on tilanneselvittely, ja se voidaan pitää myös työntekijän sairausloman aikana. Aloitteentekijöinä ovat tavallisimmin työterveyslääkäri tai esimies, mutta työntekijä itsekin voi pyytää neuvottelua.

Neuvottelu järjestetään työntekijän suostumuksella ja oman luottohenkilön voi ottaa sinne mukaan halutessaan. Yleisimmät keskustelun aiheet ovat työhön paluun tuki, päihdeongelmat, pitkittyneet tai toistuvat sairauspoissaolot ja työjärjestelyt. Myös psyykkisestä jaksamisesta voidaan puhua. Kokouksessa voidaan suunnitella myös työkyvyn arviointia, ammatillista kuntoutusta tai selvitellä ristiriitatilanteita. Sen sijaan työsuhdeasiat kuuluvat esimiestyön piirissä käsiteltäviksi. (Mäkelä 2009a, Mäkelä 2009b, Kallio & Kivistö 2012, Liira 2013.)

Neuvottelussa käsiteltäviin asioihin voi liittyä toisistaan eroavia näkemyksiä ja tunnelatauksia. Työntekijän on hyödyllistä sopia etukäteen työterveyshuollon edustajien kanssa, miten terveystietoja käsitellään kokoontumisessa. Luottamuksellisuus ja tietosuoja on hyvä tuoda esiin neuvottelun alussa. Tavoitteena on yhteisesti hyväksytyn ratkaisun löytyminen.

Tapaamisesta tehdään lyhyt, kirjallinen muistio, mihin kirjataan keskustelun aihe, näkökannat työssä selviytymisestä, kuvaus työtehtävästä, keskustelu tarvittavista toimista, sovittujen toimenpiteiden ja seurannan vastuuhenkilöistä ja aikataulusta. (Juvonen-Posti & Jalava 2008, Heikkinen 2011, Elinkeinoelämän keskusliitto 2011, Liira 2013.)

Yleensä neuvotellaan väliaikaisista työjärjestelyistä tai työhönpaluuvaiheen tehtävänkuvasta. Esimerkiksi henkilö voi siirtyä joksikin aikaa pois suorasta asiakaspalvelusta. Esimiesten kannattaa etukäteen miettiä "varastoon" erilaisia mahdollisuuksia työtehtävien yhdistelyyn tai vaihtamiseen.

Keskeistä on työntekijän kokemus, että yhteisellä sopimuksella tai paluuseen liittyvillä työjärjestelyillä työnteon jatkaminen tuntuu mahdolliselta. Tämä niin sanottu koettu työkyky on paluuvaiheessa tärkeämpi tekijä kuin terveydentila ja työtaidot. Etenkin mielenterveyssyistä sairauslomalla olevilla herää halu muuttaa omaa työtapaansa tai työtään terveyden säilyttämiseksi. (Kivistö 2001.) Pienilläkin työjärjestelyillä voidaan tukea pitkäjänteistä työssä jaksamista tuloksekkaasti. (Johansson & Lundberg 2005.)

Työterveysneuvottelu on hyvä foorumi käytännön ratkaisujen suunnitteluun, esimerkiksi osa-aikaisten työratkaisujen järjestämiseksi. Työkuvan rajaaminen tai työtahdin hidastaminen voivat olla sopivia keinoja esimerkiksi työhön palatessa. Muutoksia voi tehdä myös työympäristössä ja parantaa siten keskittymismahdollisuuksia.