Mielenterveyden häiriöt työelämässä
Mielenterveysongelmissa tarvitaan arastelun voittamista ja napakkaa asiaan tarttumista. Työura ei saa kariutua mielenterveysongelmiin, on aktiivisesti etsittävä kuntoutuskeinot ja muokattava työt terveyttä tukeviksi. Mikäli työkyvyttömyys on tosiasia, työelämästä pois siirtyminen pitää järjestää hyvällä tavalla.
Ihmisten mielialat ja tuntemukset vaihtelevat. Toisinaan vaihtelut voivat kuvastaa ajoittaista psyykkistä oireilua, joka kutoutuu työpaikan arkitilanteisiin. Työpaikoilla on myös henkilöitä, joilla on mielenterveyden oireilua, selkeitä häiriöitä tai sairauksia. On tärkeää, että työolot eivät pahenna näitä vaikeuksia. Hyvä työyhteisö sallii ja kestää tätä inhimillistä vaihtelua. Ei kannata ummistaa silmiä siltä seikalta, että myös sairastaminen voi kuormittaa ja verottaa voimavaroja. Työjärjestelyissä on hyvä mahdollistaa hoidon ja kuntoutuksen vaatimat käynnit tai toimenpiteet. Esimerkiksi joissakin tilanteissa työaikamuutosten avulla hoito- tai psykoterapiakäynnit onnistuvat.
Sairastaminen ja sairauspoissaolo keskeyttää työprosessin. Mielen pitää selvitä tästä keskeytymisestä kunnialla. Sairastuneen on löydettävä suhtautuminen moniin samanaikaisiin kokemuksiin: arkirytmin muutokseen, pystymättömyyden tunteisiin, työn keskenjäämiseen, huolestuneisuuteen työpaikan asioista. Lisäksi on kohdattava sairauden haasteet. Jotta sairastuminen ei veisi kaaokseen, on työpaikalla tärkeää miettiä etukäteen varautumiskeinot sairauspoissaoloihin. Työnantajan kannattaa tukea erilaisin tavoin työssä pysymistä ja ajatella sairautta toipumisprosessina, joka osin jatkuu sairauspoissaolon jälkeen.
Psyykkinen oireilu on tavallista
Työ ja terveys 2012 haastattelututkimuksen mukaan työssä käyvistä 53 % oli kokenut viimeisen kuukauden aikana pitkäaikaisesti tai toistuvasti jotain psyykkistä oiretta, naisista 57 % ja miehistä 49 %. Yleisin oire oli väsymys tai voimattomuus, jota oli kokenut joka kolmas. Ärtyneisyyttä ja unettomuutta oli kokenut viidesosa, samoin muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä 17 % ja masentuneisuutta tai alakuloisuutta 15 %.
Kivekäs & Ahola 2013.