Psyykkinen sairastaminen ja työyhteisö
Jaksamisongelman selvittelyä
Työpaikalla avotoimistossa oli syntynyt erimielisyyttäarastelun työn tekemisen tavoista. Asiat olivat edenneet ristiriitatilanteeksi. Työtoverit olivat huolissaan työkaverin väsymisestä, mikä hänellä näkyi taukojen pitkittymisenä ja aikaansaamattomuutena. Varhaisen tuen keskustelussa esimiehen kanssa oli puhuttu työssä ilmenevistä hankaluuksista: ristiriidoista, väsymisestä sekä loukkaantumisherkkyydestä yhteisissä keskusteluissa.
Työkyvynarviointitutkimuksessa todettiin, että kyseisen henkilön luku- ja kirjoitusvaikeudet (LUKI) hankaloittivat tietopuolisen aineksen käsittelyä sekä hidastivat nopealla tahdilla eteen tulevien uusien asioiden oppimista ja soveltamista omissa tehtävissä.
Arvioinnin tuloksena suositeltiin henkilön tehtävänkuvan tarkennusta ja keskittymistä muutamiin osa-alueisiin työssä. Lisäksi ehdotettiin yksilöllistä työnohjausta, jossa voi käydä läpi omaan työhön ehdotettuja muutoksia ja LUKI-häiriön kanssa selviytymistä.
Harvajaksoisilla seurantatapaamisilla työterveyshuollossa voitiin varmistaa ristiriitatilanteen lievittyminen työpaikalla. Työntekijä oli tyytyväinen työkykytutkimukseen, missä tuli esiin uusia näkökulmia arkityöhön ja LUKI-häiriön aiheuttamiin hankaluuksiin.
Kallio 2013.
- Mitä toivoisin toisten sanovan minulle, jos en jaksa tehdä töitäni?
- Miten työtoverit suhtautuvat sairauteeni?
- Mitä sanon psyykkisesti sairastuneelle?
Työtoverin psyykkinen sairastuminen on rankkaa henkilölle itselleen, mutta usein pelästyttävää ja hämmentävää myös työyhteisön jäsenille. Muista sairauksista yleensä on selkeämpi käsitys, mitä apua tarvitaan ja miten niistä toivutaan. Psyykkisen sairauden hoitamisesta ja siitä toipumisesta ei ole yleisessä tietoisuudessa samanlaista tuntemusta, jolloin tilanne tuntuu arvaamattomalta. Hyvä sääntö on aina asettaa kysymys ihmisten välisten suhteiden kultaisen säännön mukaisesti: Mitä toivoisin muilta, jos itse olisin samassa tilanteessa?
"...kun työ todella ei suju tai ihminen itkeskelee koko ajan työpaikalla, niin saattaa olla, että esimies puuttuu tai joku työkaveri sanoo, että mene nyt kuitenkin hakemaan sitä sairaslomaa."
Talouspäällikkö
Säikähtämisen jälkeen saattaa varominen ja vierastaminen jäädä päälle ja vähitellen sairastuneen ympäriltä katkeavat kontaktit, "elävät siteet". Sairastuneeseen väsytään, ja työnjako tulee vaikeaksi. Jos vuorovaikutus ei enää ole työnteon käyttövoimana, on vaikea uudistua omassa työssä ja yksinäistyminen ja syrjäytyminen voivat lisääntyä.
"Valitettavasti on myöskin tilanteita, jossa ongelmana on esimerkiksi päihderiippuvuus tai joku vakava mielenterveyden, psykoositasoinen ongelma – Henkilöllä itsellään ei ole sairaudentuntoa, niin hirveän pitkään menee, että siihen ei oikeastaan puutu kukaan – Lähestytään kautta rantain ja kierrellen uupumuksen verhoon verhoten tätä ongelmaa."
Hoitaja
Psyykkisestä sairastamisesta vaikea puhua
Pitkään sairauslomalla olleista haastatelluista enemmistö kertoi keskustelleensa sairaudestaan ennen poissaoloa työtovereiden tai ainakin yhden työtoverin kanssa. Lisäksi keskustelukumppanina saattoi olla esimies. Lähes kaikki fyysisistä syistä sairauslomalla olleista kertoivat puhuneensa työpaikalla jollekulle, mutta psyykkisistä syistä sairauslomalla olleista neljäsosa ei puhunut kenellekään.
Joensuu ym. 2008.
Mielenterveysongelma ja työyhteisö
Mielenterveysbarometrissa haastateltiin 342 mielenterveyskuntoutujaa ja omaista. Kuntoutujista 66 % koki voivansa puhua esimiehelle sairaudesta, mutta työkavereille 43 %. Monella oli pelkoa työpaikan, aseman ja arvostuksen menettämisestä (83 %). Yli puolet kuntoutujista oli sitä mieltä, että jos jollakin on mielenterveysongelmia, se vaikuttaa koko työyhteisöön. Suurin osa ajatteli, että työyhteisön on hyvä valmentautua vastaanottamaan sairauslomalla psyykkisistä syistä ollut henkilö ja sopeuttaa työtä työntekijän kunnon mukaan.
Mielenterveysbarometri 2011.
Psyykkistä sairastamista on monenlaista ja osalla sairaus on hoidon avulla hyvin hallinnassa. On myös tilanteita, että sairauden kehittyminen tapahtuu hitaasti, sitä on vaikea tunnistaa ja myöntää itselle. Se voi vaurioittaa työyhteisön suhteita. Harvinaisempi tilanne on, että psyykkinen sairastuminen tapahtuu yhtäkkiä voimakkaasti työyhteisöä järkyttävällä tavalla.
Työntekijän sairastuminen ja sairauslomalle lähtö vaikuttavat koko työyhteisöön. Palatessa takaisin ei soviteta yhteen vain ihmistä ja työtä, vaan myös ihminen ja työyhteisö.
Jos luottamus esimiehen oikeudenmukaisuuteen, johdonmukaisuuteen ja ennustettavuuteen on hyvä, palaajan mieli on turvallinen. Jos luottamus on heikko, tulee mieleen eläkeajatuksia, on vaikea kertoa uupumuksesta ja palaaja sinnittelee töissä sairaanakin. Napakka työhönpaluun tuki on monesti korjannut myös luottamussuhteita työpaikoilla; tulee tuntu, että työpaikalla kaikki osapuolet haluavat asioiden sujuvan myös silloin, kun eteen tulee sairautta.
Mielenterveysongelmista kertominen aristaa ja synnyttää paljon kysymyksiä. Usein pelätään mahdollisuuksien menettämistä ja leimautumista. Psyykkisistä sairauksista ei ehkä kerrota edes työterveyshuollossa. Salailu ja puolikuntoisena työssä sinnittely voivat lisätä taakkaa, mikä puolestaan voi altistaa uudelleen sairastumiselle.
"Sitä on sellaista kateutta tai pelkoa siitä, että joku saa jotain enemmän kuin minä, kun joku on ollut sairaslomalla eikä oikein tiedetä, miksi se on ollut, niin sitten se omassa mielikuvassa... että se varmaan nyt lusmuaa."
Bussinkuljettaja
Kokemus työkaverin sairastamisesta voi työpaikalla olla myös toisenlainen tarina. Työtoverit muistavat, että sairastuminen voi sattua kenen kohdalle tahansa. Tavallaan kukin katsoo myös omaa "kohtaloaan", kun seuraa ympärillä olevien tapaa toimia työyhteisön jäsenen sairastuttua. Kun työntekijä näkee, että mielenterveysvaikeutta ei peitellä ja että sen aiheuttamiin ongelmiin tartutaan, tulee turvallinen tunne, ettei sairastuminen omallakaan kohdalla olisi katastrofi. Tällöin voi myös löytää luontevia, ei-tunkeilevia tapoja kysyä sairastuneen työtoverin kuulumisia.
Tukea voi antaa olemalla kiinnostunut kuuntelemaan työkaveria ja miettimällä yhdessä työssä selviytymisen keinoja. Huomioiva ja arvostava suhtautuminen on työhön palaajalle kultaakin kalliimpaa. Pelko psyykkiseen sairastumiseen liittyvästä leimasta hälvenee.