Mitä mentorointi on - ja mitä se ei ole?
Mentorointia voidaan kuvata henkilökohtaisena tai ryhmässä tapahtuvana vuorovaikutussuhteena, jonka tarkoituksena on siirtää kokeneemman eli mentorin osaamista kokemattomammalle eli aktorille kuitenkin siten, että ajatustenvaihto tapahtuu aktorin ehdoilla ja tahdissa. Tärkeää henkilökohtaisessa tai ryhmäsuhteessa on se, että vuorovaikutus on rakentavaa, luottamuksellista ja avointa siten, että aktori oppii omien oivallustensa kautta. Mentori ei siis siirrä valmista tietoa, vaan auttaa aktoria oivaltamaan itse asioita ja löytämään uusia näkökulmia kyseenalaistamalla asioita, tekemällä yhteenvetoja keskusteluista, löytämällä aktorin puheista ristiriitoja tai pyytämällä esimerkkejä. Mentorointi voidaankin katsoa eräänlaiseksi ekoajatteluksi eli kierrätykseksi.
Mentoroinnin päämääränä on monipuolinen osaamisen, kokemuksen ja näkemyksen välittäminen. Sitä tarvitaan nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa verkostoituminen ja yksilöiden työn tukeminen ovat keskeisiä toimintatapoja.
Mentorointia on käytetty Suomessa tähän asti yleisimmin johtajuuden ja yrittäjyyden tukemisessa, työtyytyväisyyden lisäämisessä, asiantuntijoiden työnohjauksessa, kansainvälisyyden edistämisessä, muutoksen hallinnassa ja uusien ideoiden esiintuomisessa ja jalostamisessa.
Tavoitteena on:
- välittää kokemuksia ja hiljaista tietoa
- edistää työn tavoitteellisuutta ja luovuutta
- auttaa ura- ja koulutusvalinnoissa sekä selkiyttää omaa elämää
- lisätä erilaisuuden sietokykyä ja kykyä yhteistyöhön
- tunnistaa ja huomioida omia ja muiden ihmisten tunteita
- kehittää oppimiskykyä
- auttaa ongelmatilanteissa
- tukea asiantuntijatyötä
Mentorointi jaotellaan usein tilannekohtaiseen, epäviralliseen ja suunniteltuun mentorointiin.
Tilannekohtainen mentorointi
Tilannekohtainen mentorointi on kaverillista neuvonantoa, joka tapahtuu spontaanisti ja jolla ei pyritä vaikuttamaan toisen ihmisen toimintaan. Sillä voi olla käänteentekevä vaikutus henkilön senhetkiseen tilanteeseen. Tilannekohtaista mentorointia voi tapahtua kaiken aikaa, jopa niin, ettemme sitä huomaa. Se alkaa spontaanisti, kestää niin kauan kuin molemmat osapuolet tuntevat siihen tarvetta ja loppuu yhtä spontaanisti kuin se on alkanutkin.
Epävirallinen mentorointi
Epävirallinen mentorointi on joustavaa ja sillä pyritään vastaamaan aktorin tarpeisiin. Epävirallinen suhde syntyy ilman organisaation järjestelyä. Vaikka mentorointi on vapaamuotoista, se sisältää aihealueen lisäksi tavoitteet, joihin pyritään, sekä näihin liittyvän arvioinnin ja palautteen. Aloitteentekijänä voi olla kumpi tahansa, ja prosessi voi olla kuukauden mittainen tai oppimiskumppanuudesta voi tulla elämänmittainen.
Suunniteltu mentorointi
Suunniteltu mentorointi tähtää tulevaisuuteen. Sen tarkoituksena on vastata organisaation vaatimuksiin. Se on osa organisaation kulttuuria. Toisilta oppiminen koko organisaation piirissä parantaa henkilön kykyä ymmärtää työn laatua. Se edistää sekä itseohjautuvaa että muiden ohjaamaa oppimista ja nostaa esille yksilön luontaisen halun tehdä parhaansa.
"Jos mietitään ryhmämallia vaihtoehtona, niin siinä ei päästä samaan a) luottamuksellisuuteen ja b) syvällisyyteen keskusteluissa. Toisaalta kun ollaan kahdestaan keskitytään vain akuutteihin tarpeisiin. Parikeskustelu on oikeasti luottamuksellista. Siinä ei tarvitse miettiä pystyykö puhumaan kaikesta, kun ei ole kolmea, eikä neljää muuta korvaparia kuuntelemassa."
Ryhmämentorointi
Ryhmämentoroinnissa on yleensä kaksi sovellustapaa:
- yksi mentori yhdelle ryhmälle
- kaksi ryhmää tapaa säännöllisesti
Mentorointiryhmässä toimimisen tavoitteena on jakaa hiljaista tietoa ja kokemusta osallistujien kesken. Siinä tavoitetaan useampi aktori yhtä aikaa ja prosessin aktorit toimivat toisilleen myös vertaistukena. Ryhmämentoroinnissa korostuu neljä asiaa: roolimallina toimiminen, kuuluminen/mukaan ottaminen, verkottuminen ja psykososiaalinen tuki.
Ryhmämentorointia pidetään tehokkaana ja hyvänä silloin, kun pitää saada asioita nopeasti aikaan ja tavoitteena on ajan säästäminen. Ryhmämentorointi on toisinaan yksilömentorointia hedelmällisempää, sopiva tapaamisrytmi on noin kaksi tuntia kuukaudessa. Ryhmien on hyvä sopia etukäteistehtävistä ennen tapaamisia.