Tutustu teokseen

Mihin muistia tarvitaan? – luku 1

Luvussa "Mihin muistia tarvitaan?" kuvataan sitä kuinka muisti on tarpeen kaikissa arkielämän tilanteissa, ja usein juuri arkihavainnot saavat meidät pohtimaan muistin toimintaa: saatamme unohtaa juuri kuulemamme puhelinnumeron, mikäli sen muistiin painaminen keskeytyy, tai meille voi tulla ystävän kanssa kiistaa siitä, mitä tapahtui tietyssä tilanteessa.

Useimmat meistä pohtivat, millä keinoin muistia voisi parantaa. Ja lähes kaikki tapaamani ihmiset kokevat oman muistinsa, ainakin jonkin muistin osa-alueen, olevan erityisen huono. Toisinaan taas joku tulee kertomaan tuttavasta tai televisiossa esitellystä henkilöstä, jolla on ilmiömäinen muisti.

Poissa silmistä, poissa mielestä – luku 2

Usein, kun ihmiset valittavat huonoa muistia, on kyse työmuistin rajoituksista.

Asioista, joihin ei ole kiinnitetty huomiota, ei jää välttämättä pysyvämpiä muistijälkiä, joten tapahtumaa ei voida myöhemmin palauttaa mieleen. Jokaiselle lienee tuttu tilanne, että ajatukset ovat lukiessa jossain muualla eikä luettavasta jää mitään mieleen. Toisinaan taas on vaikea muistaa, tuliko kotoa lähtiessä katkaistua virta hellasta. Tällaisia asioita tehdään automaattisesti, jolloin ne eivät vaadi työmuistissa käsittelemistä ja kertailemista.

Huomion kohteena työmuistissa on hyvin rajattu määrä asioita: kun huomio kohdistuu toiseen asiaan, putoaa edellinen pois mielestä. Luvussa "Poissa silmistä, poissa mielestä" tuodaan esiin useita esimerkkejä siitä, mitä työmuistiin liittyvistä rajoituksista seuraa arkisissa tilanteissa.

Kertaus on opintojen äiti – luku 3

Pysyvämpien muistijälkien syntyminen edellyttää, että muistettavaan asiaan on kiinnitetty huomiota. Emme muista juuri äsken tapaamamme uuden tuttavuuden nimeä, jollemme kiinnitä huomiota asiaan, silloin kun hän esittäytyy. Jos lisäksi haluamme muistaa henkilön nimen vielä myöhemminkin, säilömuistiin täytyy muodostua pysyvämpiä muistijälkiä eli uuden asian täytyy tallentua muistiin.

Jokaiselle meistä lienee tuttu tilanne, että pänttää asiaa vaikka kuinka pitkään, mutta silti tuntuu, ettei muista mitään. Asioita voi kertailla hyvin monilla enemmän ja vähemmän tehokkailla tavoilla. Luvussa "Kertaus on opintojen äiti" kerrotaan, mitkä kertailuun liittyvät tekijät edistävät pysyvämpää asioiden oppimista.

Harjoitus tekee mestarin – luku 4

Muistaminen ja oppiminen ovat taitoja, jotka paranevat harjoittelemalla. On toki hyvä hyödyntää niitä muistikeinoja, jotka tuntuvat itselle helpoilta ja luontevilta. Toisaalta on tärkeää opetella myös sellaisia muistikeinoja, joita emme vielä hallitse. Tarvitsemme muistia hyvin monissa tilanteissa ja parhaiten selviämme, jos meillä on käytössä useita keinoja, joista valita tilanteeseen sopivin ja toimivin.

"Harjoitus tekee mestarin" -luvussa käydään läpi periaatteita, jotka kuvaavat, missä asioissa ihmisen muisti toimii hyvin, milloin muisti valehtelee ja miten hyväksi ihminen voi muistiaan kehittää. Voiko kenestä tahansa tulla muistitaituri? Mitkä tekijät rajoittavat muistin kehittämistä ja uuden oppimista?

Muistathan – luku 5

Jos muistia haluaa todella parantaa, jo pienet keinot auttavat: vältetään turhia keskeytyksiä, kiinnitetään huomio muistettavaan asiaan, kertaillaan asioita riittävän usein ja työstäen. Muistin parantaminen on kuitenkin taitolaji, joten jos haluaa kehittyä mestariksi, vain säännöllinen harjoittelu auttaa. Tämänkin teoksen ohjeet unohtuvat nopeasti, jos niitä ei kertailla. Erilaisista muistikikoista ei ole hyötyä, jos niitä ei muisteta eikä harjoitella sujuviksi ja jopa automaattisiksi toimintatavoiksi.

Muistathan-luvussa kirjan lopussa on muistilista, jonka avulla teoksen neuvot on helppo palauttaa mieleen.