Mitä mielessä? - Huomion suuntaamisen haaste
Ihminen pystyy suuntaamaan tahdonalaisesti huomion tiettyyn asiaan. Esimerkiksi uuden tuttavuuden nimen muistamista helpottaa huomattavasti, jos huomaamme pitää nimen mielessä riittävän kauan: keskitymme henkilön nimen toistelemiseen silloin, kun hän esittelee itsensä ja pyrimme hetkeksi sulkemaan pois muut seikat. Se, mitä meillä on mielessä, määrää pitkälti, mitä pystymme oppimaan pysyvämmin. Tehokkaimmin opitaan juuri niitä asioita ja yksityiskohtia, joita on pidetty mielessä riittävän kauan.
Kiinnostavuus auttaa keskittymään
Joissain tilanteissa on helppo suunnata mieli haluttuun asiaan, kun taas toisinaan ympäristö kaappaa tahattomasti huomiomme. Esimerkiksi opetuksen seuraaminen ja huomion tietoinen keskittäminen asiaan onnistuvat hyvin, jos oma kiinnostus ja oppimateriaalin esitystapa tukevat huomion suuntaamista. Sen sijaan on paljon kuormittavampaa yrittää keskittää huomio esitelmään, jonka aihe ei kiinnosta ja joka on esitetty monotonisella äänellä.
Erityisen haastavaa on keskittää mielensä tilanteessa, jossa ympäristön tapahtumat kilpailevat huomiosta tai saavat aikaan huomion siirtymisen automaattisesti muihin seikkoihin. Vauvan itku tai ambulanssin sireeni voivat kaapata huomiomme, vaikka olisimme keskittyneet kuinka kiinnostavaan asiaan. Mielessä ei ole aina helppoa pitää sitä mitä oli tarkoitus ja tällaisissa tilanteissa oppiminen ja muistaminen kärsivät.
Kerratut asiat säilyvät
Mitä sitten tapahtuu niille asioille, joita äsken ajattelimme, mutta jotka eivät juuri nyt ole mielessä? Jos äskeisistä asioista on ehtinyt syntyä pysyvämpiä muistijälkiä säilömuistiin, niitä voi olla helppo tuoda mieleen. Esimerkiksi juuri opetellun sanalistan sanat tai äskeiset tapahtumat ovat vielä aktiivisina muistissa, ja ne voivat tulla uudelleen mieleen melko luotettavasti ja nopeasti.
Säilömuistin tuoreet muistijäljet ovat kuitenkin aluksi lyhytkestoisia ja häilyviä ja voivat hävitä täysin, jos asioita ei kertailla. On helppo muistaa, mitä söimme eilen lounaaksi, mutta paljon vaikeampaa muistaa, mitä oli lounaalla viikko sitten. On siis helpompi palauttaa mieleen asioita, jotka ovat äskeisiä ja vielä aktiivisia säilömuistissa, mutta vaikeampaa hakea mieleen säilömuistin uumenista sellaisia asioita, joita ei ole aikoihin ajatellut.
Asiat pysyvät mielessä, kun niihin kiinnittää huomiota eivätkä muut asiat täytä mieltä.
Äskeiset tapahtumat on helpompi palauttaa mieleen kuin sellaiset, joita ei ole aikoihin ajatellut.