Säilömuistin kapasiteetti
Säilömuistin kapasiteetilla ei siinä mielessä ole rajoituksia, etteikö ihminen jatkuvasti läpi elämän oppisi päivittäin uutta. Vielä ei ole löydetty henkilöä, joka olisi oppinut niin paljon tietoja ja taitoja, että säilömuistiin ei enää mahtuisi mitään. Säilömuistilla ei myöskään ole kestorajoituksia, vaan joitain asioita voidaan muistaa koko eliniän ja kymmenien vuosien takaa. Siinä mielessä olemme mestareita oppimaan uutta ja muistamaan rajattomasti.
Rajoitukset
Säilömuistirajoitukset tulevat esiin siinä, että oppiminen ja pysyvien muistijälkien syntyminen on hidasta, mieleen palautuvat muistot eivät välttämättä vastaa sitä, mitä todella tapahtui, eikä kaikki opittu säily muistissa sellaisenaan rajattomasti.
Säilömuistissa säilyy parhaiten asioiden merkitys, mutta havaintotieto ja sensoriset yksityiskohdat ovat alttiimpia unohtumaan. Ihmiset ovat hyviä tunnistamaan, onko tietty kuva jokin heille aikaisemmin esitetyistä jopa 10 000 kuvasta, mutta he tekevät virheitä, jos joukossa on alkuperäisten kuvien peilikuvia tai kuvan erivärisiä versioita. Vaikka kuva tunnistettaisiin hyvin sen merkityksen perusteella, yksityiskohdissa voidaan siis erehtyä. Heti kuvan esittämisen jälkeen yksityiskohdissa voidaan olla hyvin tarkkoja, alkuperäinen ja peilikuva voidaan erottaa toisistaan jopa 80 prosentin tarkkuudella, jos tunnistus tapahtuu 10 sekunnin viiveellä. Kymmenen minuutin viiveen jälkeen tunnistustarkkuus on jo lähellä arvaamisen todennäköisyyttä.
Varaa oppimiseen tavallista enemmän aikaa, silloin kun
- tavoitteena on yksityiskohtien hallitseminen
- aiemmin opitut ja uudet asiat sekoittuvat helposti toisiinsa
- ensin täytyy oppia pois vanhasta käytännöstä tai ajattelutavasta.
Opiskele sopivan lyhyissä jaksoissa, niin voit vähentää asioiden sekoittumista toisiinsa.
Muistiaines ja oppiminen
Säilömuistin sisällöt muuttuvat jatkuvasti uusien kokemusten myötä ja merkitysverkot muokkautuvat. Aikaisemmin opittu vaikuttaa uuden oppimiseen, uudet kokemukset muokkaavat vanhoja muistoja, joitain asioita unohdetaan ja toisia muistetaan väärin. Säilömuistia voisi verrata vesiastiaan: uudet muistot eivät ole kuin öljyä, joka jää pinnalle kellumaan, kun sen kaataa veteen.
Muistiaines käyttäytyy pikemminkin kuin mehu veteen kaadettaessa: ainakin osa mehusta sekoittuu veteen, niin ettei kumpikaan enää erotu. Säilömuistissa uudet asiat voivat häiritä aikaisemmin opittujen asioiden muistamista ja aiemmin opitut asiat voivat häiritä uusien muistijälkien syntymistä.
Häirintävaikutus
Muistiaineksen häirintä voi tulla esiin oppimisessa siten, että läksyjä lukiessa ensimmäiset vieraan kielen sanat on helpompi oppia kuin listan loput. Mitä kauemmin kerrallaan ja mitä enemmän sanoja opetellaan, sitä enemmän tapahtuu myös muistiaineksen sekoittumista harjoitteluvaiheessa ja sitä enemmän muistaminen häiriintyy. Myös tapahtuman toistuminen sekoittaa aikaisempien kokemusten muistikuvia: tämänpäiväinen junamatka häiritsee aikaisempiin junamatkoihin liittyvien tapahtumien muistamista ja saa ne sekoittumaan toisiinsa.
Muistiaineksen häirintävaikutus voi tulla esiin myös uusien taitojen oppimisessa: esimerkiksi tietyn tietokoneohjelman osaaminen voi hidastaa uuden ohjelman oppimista, jos toiminnot ovat erilaisia kuin jo automatisoituneessa opitussa taidossa. Näin ollen uusiin tehokkaampiin järjestelmiin ja ohjelmiin siirtyminen ei heti lisää työtehoa: aiemmin opittu häiritsee uuden oppimista ja ensin täytyy oppia pois vanhasta. Nykyaikana vallitseva jatkuva työvälineiden päivittämisen kulttuuri ei siis aina ole ihmisen tiedonkäsittelyn tehokkuuden kannalta järkevää, jos lähes heti, kun uusi järjestelmä on opittu, se vaihdetaan vielä uudempaan.