Valehtelevatko muistot? - Muisti ja tiedon luotettavuus
Oletko joskus joutunut tilanteeseen, jossa syntyy kiistaa siitä, miten asiat tapahtuivat? Molemmat osapuolet väittävät muistavansa tapahtuman täsmälleen mutta ovat silti eri mieltä siitä, mitä tapahtui tai mitä sovittiin. Monet ovat joutuneet tällaiseen tilanteeseen niin töissä kuin kotonakin, eikä kyse ole välttämättä siitä, että kumpikaan osapuoli valehtelisi tahallaan. Jokaisella voi olla oma ihan erilainen ja todentuntuinen muistikuva asioiden kulusta. Vahva tunne muistamisesta ei todista, että muistikuva olisi todellinen, vaan se voi olla enemmän tai vähemmän virheellinen.
Muistitiedon luotettavuutta on tutkittu monin eri tavoin. Jopa hyvin pelkistetyissä sanalistojen muistamiseen liittyvissä kokeissa ihmiset saadaan virheellisesti "muistamaan" eli palauttamaan ja tunnistamaan sanoja, joita ei ole lainkaan kyseisessä kokeessa esitetty, mutta johon listassa olevat sanat liittyvät voimakkaasti. Jopa 40–55 prosentissa tapauksista henkilöt tunnistavat virheellisesti nähneensä tällaisia sanoja. Mikäli sanat palautetaan vapaasti mieleen ennen tunnistustehtävää, se vielä lisää tunnistusvirheiden määrää. Ilmiö ei katoa, vaikka koehenkilöitä varoitettaisiin siitä, että listan joukossa on virheellisiä sanoja.
Virheellisyys
Emme pysty tiedostamaan muistin toimintaa ja huomaamaan, miten muistiin virittyy myös sellaisia asioita, jotka liittyvät tämänhetkisiin asioihin. Emme pysty erottamaan hetken päästä, mitä todella näimme ja mitä niistä asioista vain tuli mieleen. Muistojen alttius virheille ei koske vain kielellistä tietoa, vaan myös kuvamateriaalia. Jos koehenkiöiden tehtävänä on piirtää tai tunnistaa esitetty kuva, jopa 95 prosenttia piirroksista sisältää informaatiota, jota ei tosiasiassa ollut kuvassa näkyvissä. Erityisesti kuvan rajoilla on taipumusta laajentua siten, että kuvassa osittain näkyviä esineitä täydennetään kokonaisiksi.
Muistojen luotettavuutta on tutkittu myös arkielämän tilanteissa. Erityisen kiinnostava tutkimus koskee Yhdysvaltojen entisen presidentin Richard Nixonin neuvonantajan John Deanin muistia. John Dean oli todistajana oikeudenkäynnissä, joka käsitteli Watergate-skandaalia. Kognitiivisen psykologian ja muistin keskeinen tutkija Ulrich Neisser sai tutkimusmateriaalikseen paitsi Deanin muistinvaraiset todistajalausunnot oikeudenkäynnissä, myös myöhemmin löydetyt Watergate-skandaalin osapuolten välillä käytyjen keskustelujen nauhoitukset.
Lausuntojen ja nauhoitusten vertaileminen osoitti, että John Deanin muistot eivät pitäneet tarkasti paikkaansa: yksityiskohdat eivät aina vastanneet todellisuutta, keskustelut ja tilanteet sekoittuivat toisiinsa, tapahtumien ajoitus oli altis virheille ja Deanin oma näkökulma ja osuus asioissa ylikorostui. Muistot pitivät kuitenkin siinä mielessä paikkansa, että hänen käsityksensä tapahtumien kulusta ja muun muassa Nixonin osuudesta asiaan vastasivat todellisuutta huolimatta siitä, että yksityiskohdissa oli virheitä. Muisti onkin altis virheille, eivätkä elävänkään tuntuiset muistot välttämättä vastaa täysin todellisuutta.
Kun tulee kiistaa menneistä tapahtumista ja sovituista asioista, niin muista, että elävimmätkin muistikuvasi voivat olla virheellisiä.
Muistikuvien sekoittuminen
Edellä on käynyt ilmi jo useaan otteeseen, että säilömuistissa ei ole tallennettuna kaikkea koettua sellaisenaan, eikä mieleen palautettu tieto välttämättä vastaa sitä, mitä on koettu ja mitä säilömuistiin on aikanaan tallentunut. Muisti ei ole mikään nauhuri vaan konstruktiivinen eli rakentuva – kokemukset tallentuvat suhteessa odotuksiin, tietoon ja aikaisempiin kokemuksiin. Näin ollen todeltakaan tuntuvat muistot eivät välttämättä vastaa tapahtunutta. Kun eri asioiden ja tapahtumien muistot kytkeytyvät toisiinsa, on useimmiten hyvin vaikea jäljittää muiston alkuperää.
Säilömuistissa useasta lähteestä tuleva tieto sulautuu yhteen. Omat odotuksemme, tietämys, aikaisemmat kokemukset, mielleyhtymät, keskustelut muiden kanssa sekä tapahtuman jälkeen koetut ja opitut asiat kytkeytyvät säilömuistissa toisiinsa siten, että tiedon lähteeseen on vaikea päästä käsiksi. Emme siis aina pysty erottamaan, onko elävältä ja todelta tuntuva muistikuva peräisin yksinomaan todellisesta tapahtumasta, vai sekoittuuko muistoon asioita, joita olemme ajatelleet tai joista olemme lukeneet ja keskustelleet.