Voiko muistoja istuttaa? - Virheelliset muistot
Muistojen luotettavuuden arvioinnilla on suuri käytännön merkitys oikeuspsykologiassa: voiko muistikuvia käyttää todisteina oikeudessa? Yhdysvalloissa ja myös Suomessa kysymys on noussut vahvasti esiin erityisesti oikeustapauksissa, joissa käydään läpi vuosia sitten mahdollisesti tapahtuneita tilanteita. Missä määrin voidaan luottaa esimerkiksi vuosia sitten tapahtuneen rikoksen tämänpäiväisiin todistajalausuntoihin tai aikuisen henkilön muistikuviin omassa lapsuudessa vuosia sitten mahdollisesti tapahtuneesta hyväksikäytöstä? Entä onko mahdollista tarkoituksellisesti istuttaa henkilöön todelta tuntuvia muistoja, joilla ei ole mitään todellista pohjaa?
Valemuistot
Jo 1970-luvulla tehty tutkimus osoitti, miten muistojen palautustilanteessa voidaan ohjata sitä, millaisena tapahtuma muistetaan. Eräässä tutkimuksessa henkilöt näkivät lyhyen filmin, jossa valkoinen urheiluauto joutui onnettomuuteen. Myöhemmin koehenkilöille esitettiin useita kysymyksiä filmissä nähdystä tilanteesta. Puolelta koehenkilöistä kysyttiin muun muassa: "Kuinka nopeasti valkoinen auto kulki maantiellä ohittaessaan ladon?" Toiselle puolelle koehenkilöitä kysymys esitettiin muodossa: "Kuinka nopeasti valkoinen auto kulki ajaessaan maantiellä?" Viikkoa myöhemmin niistä koehenkilöistä, joille lato oli mainittu, 17 prosenttia muisti nähneensä ladon, jota filmissä ei todellisuudessa ollut lainkaan. Jos latoa ei mainittu kysymyksessä, vain alle kolme prosenttia muisti virheellisesti, että sellainen olisi näkynyt kuvassa.
Todentuntuisia virheellisiä muistoja eli valemuistoja on mahdollista synnyttää kontrolloiduissa koeolosuhteissa. Niitä voi varmasti syntyä myös arjen tilanteissa, joihin liittyy aina lukuisia muistia häiritseviä tekijöitä. Eräässä tutkimuksessa henkilöt kuvittelivat keksittyjä tapahtumia, jolloin he tulivat aikaisempaa vakuuttuneemmiksi siitä, että keksityt asiat olivat todella tapahtuneet.
Toisessa tutkimuksessa henkilöille uskoteltiin, että syntymän jälkeisen päivän voi muistaa. Henkilöille esitettiin virheellistä materiaalia, esimerkiksi synnytyssairaalan huoneen tekaistuja yksityiskohtia ja syntymispäivään liittyviä keksittyjä paikkansapitämättömiä seikkoja. Lisäksi osa henkilöistä hypnotisoitiin palaamaan tuohon päivään ja osa teki kuvitteluharjoituksia. Molemmat ryhmät raportoivat syntymispäivään liittyviä kokeessa istutettuja virheellisiä muistoja, ja lähes puolet koehenkilöistä koki, että nämä istutetut muistot olivat tosia, eivät mielikuvitusta.
Muistitiedon erottelun vaikeus
Vaikka muistot ovat alttiita virheille eivätkä välttämättä vastaa tapahtunutta ja todellisia asiantiloja, tutkijat eivät halua vähätellä ihmisten muistikuvien merkitystä: on mahdollista muistaa tarkastikin menneitä tapahtumia jopa lapsuudesta. Käytännön ongelma on siinä, että vielä ei ole riittävän tarkkoja menetelmiä tosien ja virheellisten muistojen erottelemiseksi toisistaan. Esimerkit muistivirheistä ja valemuistoista ovatkin tärkeitä kehitettäessä haastattelu- ja tutkimusmenetelmiä, joissa pyritään välttämään henkilön muistojen vääristämistä johdattavilla kysymyksillä.
Unohtamisen edut
Suomessa useimmat ammatti-ihmiset tiedostavat, miten altis ihmisen muisti on virheille ja välttävät sellaisia menetelmiä, joissa johdatellaan henkilöä tarkoitushakuisesti "muistamaan" tiettyjä asioita. Muistikuvien joustavuutta voidaan kuitenkin hyödyntää myös positiivisesti: monissa terapioissa pyritään etsimään menneille tapahtumille uusia tulkintoja ja näkökulmia, jolloin ikävätkin muistot voivat muokkautua siedettävämmiksi ja vähemmän häiritseviksi. Uudelleen tulkitseminen ja unohtaminen edistävät usein mielen hyvinvointia.
Jos muistojen luotettavuus on tärkeää, älä vääristä muistoja johdattelevilla kysymyksillä.
Jos haluat edistää mielen hyvinvointia vaimentamalla häiritsevät ja sietämättömät muistot, pyri muokkaamaan niitä uusilla tulkinnoilla ja näkökulmilla.