Asiantuntijoiden muisti
Tutkiessani väitöskirjaani varten eri alojen asiantuntijoita, shakinpelaajia, taksinkuljettajia ja muusikoita, sain seurata uskomattomia muistisuorituksia. Mestaritason shakinpelaajat pystyivät muistamaan kymmeniä siirtoja heille esitetyistä peleistä ja yleensä lähes kaikkien tilanteessa esiintyvien nappuloiden, siis jopa 32, sijainnit peliasemassa. Taksinkuljettajat muistivat jopa 25 kadun listoja ja muusikot pitkiä nuottisarjoja. Aloittelijat tai asiaa tuntemattomat koehenkilöt pystyivät muistamaan vain murto-osan siitä, mitä nämä oman alansa tietäjät ja taitajat, esimerkiksi 3–4 nappulan sijainnit shakkiasemassa, 5–9 kadunnimeä tai 3–4 nuottia.
Taitureiden kykyä muistaa poikkeuksellisen hyvin oman alansa asioita on tutkittu useissa erilaisissa tehtävissä: peleissä, kuten shakissa, othellossa, go-pelissä ja bridgessä sekä urheilussa, taiteessa ja tieteessä, kuten kuvioluistelussa, tanssissa, musiikissa, arkkitehtuurissa, fysiikassa, lääketieteessä ja tietojenkäsittelytieteessä. Tietojen ja taitojen karttuminen tehostaa tiedon hahmottamista ja luokittelua, hyvin lyhyen aikaa esitetyn tiedon välitöntä muistamista, lyhyt- ja pitkäkestoista oppimista sekä tiedon jäsentymistä säilömuistiin.
Opitun hyödyntäminen
Asiantuntijoiden tieto jäsentyy säilömuistissa tieteenalan perusperiaatteiden ja lakien mukaan eli merkitysten perusteella. Aloittelijoilla taas tiedon pintapiirteet voivat olla keskeisiä jäsentäviä tekijöitä, esimerkiksi kertaillaan tehtävän pintapiirteitä, silmiinpistäviä asioita ja tehtävässä mainittuja käsitteitä. Tiedon ja taidon karttuminen tietyllä alalla tehostaa tiedonkäsittelyä hyvin monilla tavoilla.
Asiantuntijat eivät kuitenkaan ole varsinaisia muistimestareita, vaan hyvä omaan alaan liittyvän materiaalin muistaminen on sivutulos vuosien aikana kertyneistä tiedoista ja taidoista. Sen vuoksi asiantuntijat suoriutuivat poikkeuksellisen hyvin vain tehtävissä, joissa muistettavaa materiaalia pystyy hahmottamaan aikaisemmin opitun tiedon avulla.
Mestaritason shakinpelaajat eivät olleet tutkimuksissani juuri aloittelijoita parempia, jos muistettavan peliaseman nappulat olivat satunnaisissa paikoissa, taksinkuljettajat eivät muistaneet juuri muita paremmin kadunnimilistoja, jos niistä ei muodostunut tutussa kaupungissa mielekästä ajoreittiä eivätkä muusikot muistaneet harrastajia paremmin nuottikuvia, jos nuotit oli asetettu viivastolle satunnaisesti.
Taitureiden poikkeuksellisen hyvä muisti perustuu siis kykyyn hyödyntää aiemmin opittuja tietoja ja taitoja. Niiden avulla on mahdollista kiertää työmuistin rajoituksia ja yltää poikkeuksellisiin suorituksiin. Taitureiden perusmuistikyvyt ovat kuitenkin tavanomaiset: he suoriutuvat tavalliseen tapaan sellaisissa muisti- ja älykkyystehtävissä, joissa käytetään kaikille yhtä tuttua materiaalia.
Täysin uusissa tilanteissa täytyy oppimiselle ja opettamiselle varata riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä:
- lapsille suurin osa asioista on uusia
- ikäihmiset eivät ole välttämättä tottuneita niissä asioissa missä nuoremmat
- nuoremmilla aloittelijoilla on vähemmän tietoja, taitoja ja kokemuksia kuin iäkkäämmillä asiantuntijoilla.
Mieltämisyksikkö
Harvemmin tulee ajatelleeksi, että itse asiassa jokainen meistä on jonkin alan osaaja ja vaikuttaa sen vuoksi muistitaiturilta niiden silmiin, jotka eivät asiaa hallitse. Olemme taitavia meille tutuissa asioissa, kuten oman äidinkielen lukemisessa, vaikka tehtävä olisi tehty tavallista vaikeammaksi.Pystymmeryhmittelemäänpitkänkinsarjanyhteenkirjoitettujakirjaimiamielekkäiksikokonaisuuksiksielisanoiksivaikkeiryhmittelyähelpotettaisisanavälienavulla.
Vaikka suomenkielisen on mahdotonta muistaa kertalukemalta kirjainjono ösiesmiltmkyäkik, on muistaminen huomattavasti helpompaa, jos samat kirjaimet esitetään toisessa järjestyksessä: esimerkiksi käytöseimiksilkm tai sitäkömikkeliyms tai mieltämisyksikkö. Kun irralliset asiat voidaan yhdistää aikaisempien tietojen, kuten muistissa olevien suomenkielisten sanojen avulla mielekkääksi kokonaisuudeksi, mieltämisyksiköksi, työmuisti kuormittuu vähemmän. Tähän perustuu ihmisen kyky hallita vaativia arkisia ja erityisiä tietoja ja taitoja, huolimatta työmuistin lukuisista rajoituksista.