Keskeytyksiä ja tehtävänvaihtoja
Työelämälle tyypilliset kiire, keskeytykset ja jatkuva tehtävästä toiseen siirtyminen kuormittavat tiedonkäsittelyämme ja aiheuttavat helposti muistin ja tarkkaavaisuuden virheitä.
Työ ja terveys Suomessa -kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2012 reilu neljännes työntekijöistä koki työnsä henkisesti melko tai hyvin raskaaksi. Yli puolet oli edeltävän kuukauden aikana kärsinyt jostain pitkäaikaisesta tai toistuvasta psyykkisestä oireesta. Yleisimpiä oireita olivat väsymys, voimattomuus, ärtyneisyys ja unettomuus. Noin kolmannes työntekijöistä koki jonkin verran tai paljon stressiä.
Inhimillisen tiedonkäsittelyn eli kognitiivisten toimintojen ongelmat ovat niin ikään tavallisia työelämässä. Noin viidennes työikäisistä kokee pitkäaikaisia tai toistuvia muistin tai keskittymiskyvyn vaikeuksia.
Tietotyössä korostuu ajatustaitojen merkitys, eli työssä tarvittavat ennakkosuunnittelun, ongelmanratkaisun ja päätöksenteon kyvyt. Tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien hallinta on keskeistä useimmissa tietotyön ammateissa. Tietotyön lisääntymistä kaikilla aloilla kuvaa se, että 1990-luvun lopussa suunnilleen joka toinen työntekijä ilmoitti käyttävänsä tieto- ja viestintäteknisiä laitteita työssään. Kun samaa asiaa kysyttiin vuonna 2012, jo noin kolme neljästä kertoi tietoteknisten laitteiden käytön kuuluvan työhönsä. Työn kognitiivisia vaatimuksia lisää toistuvasta ohjelmistojen ja järjestelmien muuttamisesta seuraava jatkuva tarve uuden oppimiseen ja vanhoista toimintamalleista poisoppimiseen.
Levänneenä ja vireästi toimivana voimme suunnata tarkkaavaisuutemme mihin tahansa havaintoympäristössämme olevaan kohteeseen tai monenlaisiin mielessämme oleviin ajatuksiin ja mielikuviin. Huomion kohteena voi olla jonkin asian katsominen, jonkin toisen kuunteleminen, ongelmanratkaisussa tarvittavat tiedot tai kehoon liittyvät aistimukset.
Tarkkaavaisuus on ulkomaailman havainnoinnin suhteen joustava toiminto: voimme seurata kerrallaan useita liikkuvia kohteita tai hakea näkömme avulla tietoa monista näytöistä, mittareista tai laajoistakin näkymistä. Toisaalta aktiivisessa ajatustyössä törmäämme inhimillisen tiedonkäsittelyn yhteen normaaliin rajoitukseen, eräänlaiseen tiedonkäsittelyn pullonkaulaan: voimme kohdentaa tietoisen tarkkaavaisuutemme kerrallaan vain yhden vaativan päätöksen tekoon.
Työssä tarvittava tarkkaavaisuus on pääosin aktiivista ja tahdonalaista: keskitymme tietoisesti hakemaan tietoa sekä ulkomaailman havaintokohteista että pitkäkestoisesta muistista sen mukaan, mitä tekoja käsillä olevan työtehtävän toteutus edellyttää. Tarkkaavaisuutemme ei tällöin suuntaudu ympäristön satunnaisten ärsykkeiden mukaan vaan sen mukaan, miten ammatin osaaminen ja toiminnanohjauksen avulla tarkennetut tavoitteet sitä määräävät.
Ammattitaitoisen työnteon tärkeä osa on tekojen onnistumisesta kertovan palautetiedon tarkkailu. Työtehtävien suorittamista ohjaavien toimintamallien olennainen osa onkin se, että tarkkaavaisuus suuntautuu ennakoivalla tavalla suorituksen kulusta kertovan palautetiedon havainnointiin. Hyvä osaaminen eli vahvoiksi vakiintuneet toimintamallit parantavat palautetiedon tarkkailua, koska voimme tarkemmin ennakoivasti etsiä havaintotietoa sen suhteen, miten työsuorituksen kulku vastaa työtehtävän tavoitetta.
Työelämässä tarvittavaa tehtäväsuuntautunutta tarkkaavaisuutta voidaan havainnollistaa yksinkertaisella marjankeruun esimerkillä. Jos tarkoituksemme on poimia mustikoita, meidän ei kannalta hajottaa huomiotamme siihen, että koetamme samalla löytää kantarelleja tai miettiä mahtaisiko samasta paikasta löytyä myöhemmin syksyllä puolukoita. Mustikan keruun tehokkuuden kannalta meidän on – tarkkaavaisuutemme avulla – kohdennettava havainnointiamme mustikoiden ja niiden kannalta sopivien maastojen etsintään ja vaimennettava halumme ottaa samalla selvää sienten ja puolukan tulevista mahdollisuuksista.