Tarkkaavaisuus tiedonkäsittelyn toimintojen kartalla

Kognitiiviset toiminnot ovat psyykkisten toimintojen yksi osa-alue. Kaksi muuta osa-aluetta ovat motivaation ja tunne-elämän toiminnot. Toimintakyvyn käsitteistössä (ICF) puhutaan psyykkisten toimintojen sijaan mielentoiminnoista, mutta käsite ei ole vielä meillä vakiintunut käyttöön.

Tarkkaavaisuudella, kuten muillakin tiedonkäsittelyn toiminnoilla, on yhteys psyykkisten toimintojen muihin osa-alueisiin. Motivaatio ja tunne-elämä ovat aina mukana ihmisen tarkkaavaisuudessa ja muussa inhimillisessä tiedonkäsittelyssä. Siten tarkkaavaisuuden suuntautumiseen ja tarkkaavaisen työskentelyn pitkäjänteisyyteen vaikuttavat aina työtaitojen ja työn osaamisen ohella myös työntekijän motivaatio, odotukset, tavoitteet ja tunteet. Tämä pitää paikkansa myös silloin, kun henkilöllä on diagnosoitu kehityksellisiä, pohjimmiltaan neurobiologisia, tarkkaavaisuusvaikeuksia (ADD tai ADHD).

Tarkkaavaisuus voidaan jakaa tahattomaan ja tahdonalaiseen tarkkaavaisuuteen. Tahdonalainen tarkkaavaisuus koostuu tavoitehakuisessa tiedonkäsittelyssä tarvittavista tarkkaavaisuuden suuntaamisesta, ylläpidosta ja vaihtamisesta tai jakamisesta. Tahattomasta tarkkaavaisuudesta taas puhutaan silloin, kun jokin ulkoinen tai sisäinen ärsyke, esimerkiksi ääni tai nälän tunne, kaappaa automaattisesti huomiomme. Lisäksi riittävä vireystila on perusta kaikelle tarkkaavaisuudelle ja muullekin ihmisen tiedonkäsittelylle.

Aivotoiminnan näkökulmasta katsottuna tarkkaavaisuuden toiminnan perusajatusta voidaan pitää yksinkertaisena. Aivojen tehokas käyttö vaatii yhtäältä työtehtävän kannalta olennaisten havainto-, muisti- ja ajatustoiminnoista vastaavien hermoverkoston osien aktivaatioita. Toisaalta on tarpeen ehkäistä tai ainakin vaimentaa sellaisia aivojen hermoverkoston osa-alueiden aktivaatioita, joissa on kysymys tehtävän kannalta tarpeettomista havainnoista, mielikuvista ja toimintayllykkeistä.

Aivoissa ei ole olemassa mitään yksittäistä tarkkarajaista tarkkaavaisuudesta vastaavaa aivoaluetta. Tarkkaavaisuuden hermostollisena perustana on useiden aivoalueiden yhteistoiminta. Aivojen kuvantamistutkimusten perusteella tiedetään, että aisti-informaation käsittelyyn liittyvien aivoalueiden lisäksi tarkkaavaisuuden kannalta keskeisiä alueita ovat muun muassa aivorunko, keskiaivot ja väliaivot sekä isojen aivojen etuotsalohkot ja näistä muualle aivoihin ulottuvat säätelypiirit.