Tavoitteiden merkitys tarkkaavaisuudessa
Työssä meille annetaan tai otamme käsiimme konkreettisia työtehtäviä. Niiden valmiiksi saaminen liittyy työpaikan tai yksittäisen työryhmän pitkän tähtäimen tavoitteisiin.
Tavoitteisiin pääsyä uhkaa omalla tavallaan se, että työpäivän aikana mieleemme ponnahtaa monenlaisia ajatuksia, tunteita ja toimintayllykkeitä. Ne eivät kuitenkaan yleensä merkittävästi häiritse työntekoa, koska tavoitteen ylläpito voittaa ja vaimentaa epäolennaiset häiriötekijät.
Toiminnanohjaus on ihmisen tiedonkäsittelyn toimintojen yleisluonteinen valvontamekanismi, jota tarvitaan ennen kaikkea tavoitteiden muodostamisessa, tarkentamisessa ja ylläpidossa. Tavoitteiden muodostaminen tarkoittaa, että sovitamme toiminnanohjauksemme avulla yhteen kolmenlaisia asioita:
- meitä motivoivat toiveet ja odotukset
- ammattiimme kuuluvien työtehtävien vaatimukset
- ymmärrys omista kyvyistämme ja voinnistamme suhteessa työtehtävien vaatimuksiin.
Kysymys on tilannekohtaisten toimintamahdollisuuksien oivaltamisesta: mitkä ovat määrätyssä työtilanteessa toteutuskelpoisia tavoitteita, kun otetaan huomioon olosuhteet ja oma osaamisemme.
Hyvään tavoitteen muotoiluun kuuluu myös ymmärrys siitä, miten omat taidot riittävät kussakin työtehtävässä ja -tilanteessa. Kognitiivisessa psykologiassa tätä ymmärrystä tarkastellaan metakognition käsitteen yhteydessä. Metakognitiivinen itseymmärrys on tärkeässä asemassa sekä ongelmien ratkaisun ennakkosuunnittelussa että tehtäväksi valittujen töiden käytännön toteutuksessa.
Inhimillisen tiedonkäsittelyn yksi rajoite on se, että normaalissa vireystilassa hyvin toimiva metakognitio ja muu toiminnanohjaus toimii heikommin silloin, kun vireytemme laskee esimerkiksi univajeen seurauksena. Seurauksena voi olla se, että vireyden laskettua saatamme arvioida toimintakykymme paremmaksi kuin se todellisuudessa on.
Toiminnanohjaus
NEUROPSYKOLOGIASSA TOIMINNANOHJAUSTA tarkastellaan yleisluonteisena ja hierarkkisesti ylätasolla olevana valvontamekanismina. Ihmisen ajatellaan käyttävän toiminnanohjausta ikään kuin "orkesterin johtajana" suhteessa muihin alemman tason tiedonkäsittelyn osa-alueisiin, kuten tarkkaavaisuuteen, havainnointiin, kielellisiin toimintoihin ja muistitoimintoihin. Toiminnanohjauksen osatoiminnoista on neuropsykologiassa esitetty useampia vaihtoehtoisia jaotteluja.
Etuotsalohkojen vaurioiden paikantumiseen perustuva jaottelu puhuu kolmenlaisista valvontatoiminnoista: tiedonkäsittelyn säätely (ns. eksekutiivinen), käytöksen säätely (tunne-reaktiot) ja motivaation/energisyyden säätely (aloitteellisuus). Toiminnanohjausta on myös jaoteltu uuden tehtävän vaiheiden mukaisesti: ennakkosuunnittelu, aloitteinen toimeenpano, käynnistyneen toiminnan valvonta ja toiminnan adaptiivinen muokkaus. On myös esitetty, että toiminnanohjaus muodostuu kolmesta keskeisestä alemman tason kognitiivisesta toiminnosta: työmuistista, tehtävävaihdosta ja häiriötekijöiden vaikutuksen ehkäisystä (inhibitio).
Kun toiminnanohjaus häiriintyy aivojen etuotsalohkojen vaurion yhteydessä, henkilöstä voi tulla vaurion paikasta riippuen tiedonkäsittelytoimintojensa osalta kapea-alainen ja juuttuva tai käytöksensä osalta aloitteeton ja hidastunut tai impulsiivisesti toimiva ja välinpitämätön käytöksensä seurauksia kohtaan. Esimerkiksi otsalohkodementiassa tällaiset käyttäytymisen ja luonteen muutokset ovat ensimmäinen ja johtava kognitiivinen oire.