Ympäristö tarkkaavaisuuden valokiilassa
Näköhavainnointiin liittyvää tarkkaavaisuutta havainnollistaa mielikuva taskulampun valokiilasta, jonka valoon etsimme ja jonka valossa pidämme työmme kannalta tärkeitä havaintokohteita. Samalla valokiilan ulkopuolelle jäävät ne asiat, joita emme sillä hetkellä työssä tarvitse. Kaikessa työssä on tarpeen huomion valokiilan tarpeeksi pitkäkestoinen suuntaaminen työtehtävän kannalta olennaisiin asioihin eli tarkkaavaisuuden ylläpito. Tarkkaavaisuuden ylläpito edellyttää siis taskulamppuesimerkissä paitsi riittävää paristojen kestoa, myös tavoitteiden mukaista suunnitelmallista toimintaa lampun käyttäjältä.
Tarkkaavaisuuden ylivoimainen ominaisuus on sen joustavuus. Voimme tarpeen mukaan joko laajentaa tarkkaavaisuuden valokiilaa tai keskittää valotehoa havaintokentän keskiosassa oleviin yksityiskohtiin, jolloin valokiilan laajuus pienenee. Usein jossakin kohdin työtehtävää tarvitaan laaja-alaista valppautta, jolloin hieman epätarkempi mutta laveampi valokiila toimii hyvin. Jossain kohtaa työtä voidaan toisaalta tarvita hyvinkin kapeaa, yksityiskohtiin tarkentuvaa, kirkasta valokiilaa.
Kuulemisessa tarvittavaa tarkkaavaisuutta voidaan vastaavasti havainnollistaa ajatuksella mikrofonin suuntaamisesta tehtävän kannalta olennaisiin asioihin. Tarkkaavaisuus auttaa meitä sulkemaan pois häiritsevää äänihälyä esimerkiksi silloin, kun kuuntelemme kanssamme keskustelevan ihmisen puhetta. Toisena kuuloon liittyvänä havainnollistuksena voidaan käyttää radion virittämistä työtehtävämme kannalta oikealle taajuudelle – joudumme työn vuoksi seuraamaan tiettyä kanavaa ja pitämään kurissa mielihaluamme jonkin toisen radiokanavan kuunteluun.
Monissa työtehtävissä on tarpeen vaihtaa tarkkaavaisuuden valokiilan tai suuntamikrofonin kohdetta tehtävän etenemisen mukaisesti. Suorituksen kulussa tärkeän palautetiedon tarkkailu vaatii osaltaan huomion kohteen vaihtamista erilaisten palautetietoa antavien asioiden välillä – työn ja yksittäisten tekojen sujumista voidaankin valvoa monenlaisen aistitiedon avulla eli katselemalla, kuuntelemalla sekä tunto- ja asentoaistien avulla. Esimerkiksi maantien reunoilla ja keskiviivalla olevat tärinäraidat kertovat auton kulusta ajokaistallaan ja moottorin äänen muuttuminen ylämäessä kertoo vaihteen vaihtamisen tarpeesta.
Valokiilan tai suuntamikrofonin havainnollistuksissa korostuu tahdonalaisen tarkkaavaisuuden valikoivuus. Se tarkoittaa, että ihminen pystyy suuntamaan tiedonkäsittelynsä valikoivasti työtehtävien vaatimiin asioihin ja vaimentamaan tehtäväsuuntautunutta tiedonkäsittelyä häiritsevien asioiden vaikutusta. Voimme myös vaikuttaa tarkkaavaisuuden intensiivisyyteen: voimme ponnistella voimakkaammin, joka viittaa sekä tiedonkäsittelyä häiritsevien tekijöiden ehkäisemisen tehostamiseen että tehtäväsuuntautuneen tarkkaavaisuuden pitkäkestoisuuteen, työskentelyn pitkäjänteisyyteen.
Kognitiivisten toimintojen tehostamiseen liittyy tärkeä inhimillisen tiedonkäsittelyn rajoite: voimakkaamman ponnistelun ja intensiivisemmän tarkkaavaisuuden avulla aikaansaatu tehostaminen on lähtökohtaisesti väliaikaista ja pohjimmiltaan suhteellisen lyhytkestoista. Kysymys on oikeastaan kognitiivisen tiedonkäsittelyn tehostumisesta elimistön stressireaktion avulla. Se taas on yhteydessä tunnereagointiin, jonka kahta perusmuotoa kuvataan käsitteellä taistele tai pakene.
Taistele-tyyppisen toimintavalmiuden hetkellinen voimistuminen on normaalia ja hyödyllistä, ja se toimii hyvin väliaikaisen yksittäisen stressitilanteen hallinnassa. Pitempään jatkuessaan stressireaktion positiiviset kognitiota tehostavat vaikutukset hiipuvat ja riski ylikuormitukselle kasvaa. Lyhytkestoiseksi lisäavuksi tarkoitetulla kognitiivisen toiminnan tehostamisella on aina hintansa: pitkään jatkuva ylimääräinen ponnistelu vie voimia ja väsyttää, mikä voi lisätä inhimillisten virheiden riskiä. Taskulamppuvertauksessa voimme ajatella valon kirkastamisen seurauksena paristojen kuluvan nopeammin loppuun. Jos riittävästä vapaa-ajasta ja palautumisesta ei huolehdita, jää paristojen lataus puutteelliseksi, mikä taas näkyy helposti heikompana tarkkaavaisuuden toimintana.
Työkuormitus kasvaa helposti liialliseksi, jos ajatellaan työntekijän pystyvän jatkuvasti venymään tehostettuun toimintaan. Pitkäkestoinen stressitila voi kehittyä, jos tehostaminen on pakollista ja pitkäkestoista ja työn tauotus riittämätöntä, eikä työntekijä pääse palautumaan työvuorojen välillä.
Inhimillisten virheiden riskien vähentämiseksi ei juurikaan riitä se, että yritetään "olla tarkkaavaisempia" tai "keskittyä enemmän". Sen sijaan kannattaa vaikuttaa työn hyvään osaamiseen ja työympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se tukee inhimillistä tiedonkäsittelyä. Taskulamppuesimerkissä stressireaktiot voidaan ajatella voimakkaina valotehon lisäyksinä. Lampun polttimo kestää näitä teholisäyksiä lyhyinä jaksoina, mutta pitkään jatkuessa tai hyvin voimakkaina ne aiheuttavat merkittävän riskin polttimon ylikuumenemiselle ja hehkulangan katkeamiselle. Ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa riskiä työuupumuksen ja masennuksen kehittymiselle.
